Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. 1. Joh. 1:9–10.
Jumalan tuomio on sitä, että synneistä tai heikkouksista ei enää muistuteta. Pyhää painia sen sijaan ovat uskon ja elämän kamppailut tai kipuilu siitä, saammeko olla Jumalan lapsia. Ne ovat samaa siunauksen etsimisen painia, jota Jaakob kävi Jabbok-virran varrella aamun koittoon saakka. Jaakob lähti painista lonkkaan lyötynä, mutta siunattuna. Painin jälkeen etäinen ”Iisakin Jumala” oli vaihtunut ”minun Jumalakseni”. Herransa voittamaksi tullut voitti osakseen
siunauksen. Omissa otteluissamme on tärkeä muistaa lajin oikeat säännöt: ”Kun synnintunto on herännyt, varo, ettet rauhoita sitä muulla kuin Kristuksen verellä, sillä muuten paadut. Tee Kristus rauhaksesi, älä velvollisuuksiesi täyttämistä, kyyneleitäsi tai muuta sellaista. Sinä voit ajaa Kristuksen luotasi yhtä hyvin hyvillä teoillasi kuin synneilläsi.” (Kallis hunajan pisara.)