Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. 1. Joh. 2:12.
Kun Jumalan sana osoittaa syntisyytemme kokonaisvaltaisuutta, alamme kaivata armon rukiista leipää. Sanaa Jeesuksen haavoista ja ristin pyhästä verestä. Kuinka hyvin ne syntiemme mustuuden peittävätkään; kuinka hyvälle armo pimeän päälle maistuukaan! Kuinka syvältä koskettaa, kun saa kuulla: ”Herrani laupias, / on haavoissasi yhä / näin syntinenkin pyhä / ja väärä vanhurskas” (SV 228). Armo lämmittää palelevan sydämen, peittää synnin haavat. Armo koskettaa tuomioiden väsyttämää omaatuntoa ja päästää sen vapaille laitumille. Ihmisten loukkaavat ajatukset haihtuvat pois, pahojen puheiden kaiku hiipuu kaukaisuuteen. On vain armahdettu syntinen ja Vapahtaja, joka vakuuttaa vastaansanomattomasti: ”Sinä olet minun.”