Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Joh. 21:15.
Oli kaksi hiilivalkeaa. Ensimmäisen äärellä Pietari oli valalla vakuuttanut: ”Minä en tunne sitä miestä.” Tällä jälkimmäisellä hän joutui rakkauden ja totuuden ilmapiirissä kohtaamaan ensimmäisen valkean valheet. Näillä hiilivalkeilla Pietari kohtasi oman uskollisuuden ja rakkauden puutteensa ja sen suuren eron, joka on inhimillisellä rakkaudella ja Jumalan pyyteettömällä rakkaudella. Itseensä pettymisten ja Jeesuksen lujien mutta lempeiden sanojen auttamana Pietari sai syvällistä oppia ihmisestä ja Jumalasta. Ensimmäisellä hiilivalkealla hän kohtasi ”kurjan hurskautensa”, joka ei tosipaikan tullen kestänytkään. Toisella valkealla hän oppi ”hurskasta kurjuutta” (Erkki Ranta). Sitä, kuinka heikko ja vajaa ihminen saa olla lahjoineen ja lahjattomuuksineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen Jeesuksen oma.