Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä. Jes. 63:9.
Ihmisiä tai enkeleitä palvomalla ei saada oikeaa apua, vaikka Jumala käyttää näitäkin työnsä välineinä. Apu
tulee aina Jumalan kasvojen kirkkaudelta, Herralta Jeesukselta Kristukselta. Hän on uskollinen Jumala, hän on elävä ja läsnäoleva apu. Uskollisesti hän kutsuu myös niitä, jotka pakenevat peloissaan hänen armollista katsettaan. Tosin luotu kykenee vain hetken etäisyyteen, ei lopulliseen pakoon. Koko elämän ajan Jumala kutsuu toistuvasti luokseen. Kun aika päättyy, kootaan kaikki hänen eteensä. Pakoon lähteneille tuo hetki on pelottava. Jeesukseen turvaaville se on ilon täyttymys. He näkevät Lunastajansa kasvoista kasvoihin, hänet, joka heidät kerran otti omakseen, joka auttoi ja johdatti kaikki menneet päivät. Niin hyvät kuin pahatkin.