Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Room. 7:17.
Meissä asuu synti, mitä siis tehdä? Olemme ehkä kokeilleet jo kilvoittelun tiivistämistä, tehokkaampaa rukoilemista, ahkerampaa sanan lukemista ja esirukouspalvelua, mutta synti ei vain lähde. Ainoa toimiva lääke on keskittyminen Kristuksen ristin katselemiseen. Oman sydämen tarkkailu ja syntien laskeminen on hyvä lopettaa ja katsoa Jeesuksen haavoihin. Jos me keskitymme synteihimme, olemme myös niiden vankeja. Sitä paitsi ne kyllä muistuttavat olemassaolostaan ilmankin. Jos siis lankeamme, asettaudumme välittömästi Jeesuksen ristin luokse ja pyydämme syntejämme anteeksi ja uskomme ne myös anteeksi annetuiksi. Emme suostu kuuntelemaan sielunvihollista, joka kuvailee mielellään juuri kyseisen synnin suureksi ja anteeksiantamattomaksi. Annamme
Jeesuksen veren jälleen puhdistaa meidät ja synnin huuhtoutua armon mereen. Vaikka se olisi tuhannes kerta samasta syystä.