Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Ef. 2:4–5.
Kuka tahansa kykenee mihin syntiin tahansa, kun olosuhteet ovat sopivat. On siksi varottava ylpeyttä ja omahyväisyyttä. On luotettava paljon Jumalaan ja vain vähän itseensä. On rakennettava Jumalan lupausten varaan omien tekojen sijaan. Armosta löydämme avun surkeaan tilaamme. Armosta elävä kauhistuu syntisyyttään, mutta ei taistele syntiä vastaan omin avuin. Hän turvautuu ristin Herraan, ja mitä enemmän hän näin uskaltaa tehdä, sitä rakkaammaksi hänelle Jeesus tulee ja sitä enemmän hän tahtoo olla murehduttamatta Pyhää Henkeä. Lakihurskaus saa sen sijaan aikaan vihaa, joka kohdistuu lopulta Jumalaan, joka vaatii ihmiseltä mahdottomia. Sitojaansa ei rakasta kukaan, vapauttajaansa rakastaa vapaaehtoisesti. Siinä on armosta elämisen ja lakihurskauden ero.