Kuukausi: joulukuu 2020

Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Joh. 14:23.

Jeesuksen rakastaminen ei tarkoita puristavaa uskonsuorittamista. Jeesusta ei rakasteta myöskään etsimällä hengellisiä tuntemuksia tai toistamalla hurmioituneina ylistyslauluja. Rakastaminen ei Raamatussa juurikaan esiinny tunteina, vaikka uskoon liittyy toki niitäkin. Se tarkoittaa ensi sijassa evankeliumiin uskomista ja sanan pitämistä. Ilmestyskirjassa Jeesus ylisti Filadelfi an seurakuntaa: ”Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua – –” (Ilm. 3:8,10.) Herra tietää voimamme vähäisiksi, ei hän muuta näytä meistä odottavankaan. Kun pidämme kiinni hänen sanastaan emmekä kiellä hänen nimeään, me osoitamme rakkautemme Herrallemme.

Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta. Hepr. 13:9.

Pitäydymme siinä, minkä olemme oppineet luotettavilta henkilöiltä ja mistä voimme olla varmoja. Seurakuntana tuemme toisiamme raittiissa uskossa ja vahvistumme armossa. Emme etsi suuria sanoja tai ihmeellisiä tekoja, vaan pitäydymme Jumalan sanaan ja armon evankeliumiin. Uskomme Jumalaan, niin kuin isämme ennen. Rukoilemme toistemme puolesta.
Rohkaisemme toisiamme Jumalan lupauksilla ja jaamme sanan löytöjä hurskastelematta ja iloisesti. Ympäröimme rakkaudella erityisesti ahdingossa olevat. Rakastamme kaikkia tasapuolisesti ja pidämme toisistamme huolta, ettei kukaan uuvu matkalle. Viemme evankeliumin lähelle ja kauas mahdollisuuksien mukaan. Ja joskus, Jumalan armosta, saamme toivottaa Jumalan luoman eksyneen tervetulleeksi takaisin kotiin.

Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen. Joh. 1: 42.

Toisen ihmisen katse voi rohkaista ja lohduttaa, se voi antaa toivon ja välittää hyväksynnän. Toisen ihmisen katse voi myös lannistaa ja lyödä, alistaa ja kylmentää sielun. Välittää viestin: et kelpaa. On sanottu, että ihmisen syvä tarve on tulla nähdyksi ja arvostavalla tavalla huomioonotetuksi. Saatko sinä tulla nähdyksi, et vain havaituksi? Saatko osaksesi lohduttavan ja hyväksyvän katseen, kun tarvitset sitä? Tuletko kysymyksinesi kuulluksi? Mitä läheisempi toinen
ihminen on, sitä tärkeämpää on saada tulla aidosti kohdatuksi. Vaikeinta on hyväksyä tilanne, jossa tulemme nähdyksi ja kuulluksi tarkoituksella väärin. Se on kuitenkin monen ihmisen kokemus. Kun Jeesus katsoo ihmistä, on läsnä aseista riisuva, turvallinen rakkaus. Lempeän katseen edessä uskaltaa kohdata rikkinäisyytensä ja rohkaistuu luottamaan armoon.

Minun apuni on sinun muurinasi. Jes. 60:18.

Mies kuvasi, kuinka Jumala puuttui tuntuvalla tavalla tilanteeseen, joka olisi ollut vaarallinen. Apua ei edes ehditty pyytää, kun se jo annettiin. Lähinnä voitiin vain ihmetellä, mitä oikein tapahtui. Jumalan suojeluksen kokemuksessa ei sinänsä ole mitään outoa. Kuinka monesta vaarasta Herramme meitä jatkuvasti varjelee, niin ettemme sitä itse huomaa tai ymmärrä. Koska Jumala elää, hän voi joskus, silloin kun itse hyväksi näkee, puuttua elämämme kulkuun myös jollakin erikoisella ja helposti havaittavalla tavalla. Yleensä hän ei niin toimi, vaikka kristittyjen kertomuksista voisi toista päätellä. Mutta joskus kyllä. Meille ei suoda näitä näkyviä auttamiskokemuksia kovinkaan usein varmaan siksi, että ne tulkitaan niin helposti väärin. Evankeliumista eläminen muuttuisi nopeasti kertomuksiksi ihmeistä ja oudoista tapahtumista. Usko keskittyisi tähän elämään eikä tulevaa

Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” 2. Moos. 4:11–12.

Jumala ilmoitti tulleensa vapauttamaan kansansa egyptiläisten käsistä ja johdattamaan sen luvattuun maahan. Mooses olisi se, jonka johdolla lähtö orjuudesta oli tapahtuva. Miten Mooses reagoi? Ajatteli olevansa juuri sopiva mies tehtävään, parempaa ei olisi voinut valita? Ei, vaan Mooses järkyttyi koko ajatuksesta. Hän vastasi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Mooses ei tahtonut mitään muuta kuin paeta tehtävän alta mahdollisimman kauas. ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Vielä Mooses rukoili: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Näin on yhä tänään. Se jonka Jeesus kutsuu työhönsä, kokee olevansa tehtävään joko alamittainen tai täysin mahdoton. Se on terve merkki ja hyvä alku.