Kuukausi: marraskuu 2020

Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Luuk. 15:4.

Jotta kadonnut voi löytyä, täytyy olla niitä, jotka etsivät. Jotka ovat valmiit hakemaan yhtä, joskus koko laumaan nähden marginaalia, mitätöntä. Jotka saavat ilonsa kadonneiden etsimisestä ja sen viimeisenkin hakemisesta joukkoon. Eihän yhtä lammasta pidetty riskin arvoisena. Hyvä Paimen kuitenkin arvioi toisin ja lähti etsimään kadonnutta. Meitä kutsutaan tekemään samoin. Rabbit opettivat viisaasti: joka pelastaa yhden, pelastaa koko maailman. Soveltaen sanomme: Joka auttaa yhtä löytämään armon tien ja Vapahtajan sylin, on pelastanut tuon yhden ihmisen koko maailman.

Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa. Joona 2:1–2.

Kirkkoisä Afrahat Persialainen Viisas (270–345 jKr.) kuvasi Joonan pelastumista meripedon vatsasta: ”Edelleen Joona rukoili Jumalansa edessä meren syvyydessä. Hänen rukouksensa tunkeutui läpi syvyyksien, kukisti aallot, voitti myrskyt, pilkkoi pilvet, lensi halki ilmojen, aukaisi taivaat ja kala jätti Joonan vapaaksi kuivalle maalle.” Jumalan odotus voi olla
joskus pelottavaa ja tuntua kestävän liian kauan. Ylösnousemuksen aamua edeltävät monet vaikeat hetket ja raskaat retket. Jokainen kristitty saa niistä osansa. Ylösnousemuksen sanoma laskeutuu kuitenkin väkevimpänä juuri meidän odotukseemme, kaipaukseemme ja ikäväämme. Kipuihimme ja avun huokausten keskelle. Se pilkkoo pilvet ja voittaa myrskyt, koska Kristus on noussut kuolleista ja elää.

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Room. 3:23–24.

Perisynti on karu, mutta samalla hengelliseen suorittamiseen väsyneelle riemastuttava löytö. Siinä, että en tavoittanutkaan suurta hurskautta ja hengellistä voimaa, vaikka niin tosissani yritin, ei ole mitään ihmeellistä. Niin sen täytyikin mennä. Yrittävä ei tavoittanut Jumalaa, mutta Jumala tavoitti yrittävän. Suorittaja pyrki kelpaamaan Jumalalle, mutta Kristus kelpasi Isälle suorittajan puolesta. Ja samalla kelpasi suorittaja Isälle Kristukseen kätkettynä. Enää en
parantumattomana täydellisyyden tavoittelijana etsi täydellisyyttä itsestäni, vaan katson Jumalan täydelliseen
uhrikaritsaan minun sijastani. – Puhallelkoot siis vapaan armon lempeät tuulet! Kristus Jeesus on lunastanut vangin vapaaksi, syyttäjät on vaiennettu!

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä niin kuin taivaassa. Matt. 6:10.

Getsemanessa Jeesus rukoili Isää kärsimyksen maljan menemiseksi ohi, mutta sanoi: ”Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matt. 26:39). Rukoilija alistuu Isän tahtoon, luottaen, että se on hyvä silloinkin, kun se tuottaa tuskaa ja on ristiriidassa oman tahdon kanssa. Me näemme itsessämme ja keskellämme paljon sellaista, mikä sotii Jumalan tahtoa vastaan. Siksi me rukoilemme myös, että Jumala pian ja lopullisesti toteuttaisi kaiken sen hyvän, minkä hän on omilleen luvannut. Että Valtakunta ilmestyisi kirkkaudessaan. Odotellessa me opettelemme Tuomas Kempiläisen rukousta: ”Anna minulle mitä tahdot ja kuinka paljon tahdot ja milloin tahdot. Pane minut minne tahdot ja tee minulle kaikessa niin kuin sinä tahdot.” Jos edes osan tästä saisi rukoilla sydämestä, voisi olla varma, ettei se ole ihmisen aikaansaannosta