Kuukausi: lokakuu 2020

Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Apt. 8:2.

Muutamat hurskaat miehet saivat yllättäen haudata Stefanoksen. Ehkä tämän kansansuosio ja vilpittömyys olivat koskettaneet sittenkin sydämiä. Laillisesti tuomitun ja kivittämällä teloitetun rikollisen kunniallinen ja julkinen hautaaminen ei yleensä ollut mahdollista. Stefanos kuitenkin kannettiin kulkueessa hautaan ja hänelle toimitettiin kenenkään estämättä tavan mukaiset surumenot. Kristillisen seurakunnan jäsenet eivät uskaltaneet hautajaisia järjestää, vaan sen tekivät ulkopuoliset, niin kuin Joosef Arimatialainen oli haudannut Jeesuksen. ”Suurista valittajaisista” muodostui vallanpitäjien vastainen mielenilmaus. Hautajaisten viesti uskonnollisille johtajille oli selvä: he olivat syypäitä väkivaltaan ja murhaan.

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Ps. 42:2–3.

Tiedätkö, millaista on elää sydän haavoilla, uskonnollisten käskyjen ja kieltojen vankina? Kun lakihenkisyys on vienyt rauhan ja sumentanut sielunmaiseman? Tiedätkö, millaista on saada kuulla siinä tilanteessa ehdotonta evankeliumia, parantavaa ja lohdullista sanomaa? Tiedätkö, miltä tuntuu, kun oppi armosta koskettaa todellisesti elämää ja sydäntä? Se on kuin janoon kuoleva peura löytäisi kirkkaan veden äärelle. Käskyjen haavoittama saa kuulla nöyrästä Herran palvelijasta, joka ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta lampun hiipuvaa liekkiä (Jes. 42:3). Väsynyt saa löytää lohdutuksensa Jeesuksen haavoista, hoitavista ja virvoittavista. – On Jumalan lahjaa, että
syvällisen armon opettajia on yhä kutsuttu työhön. Niitä, jotka osaavat laskea anteeksiantamuksen sanat niin alas, että kahleisiinsa väsynyt, haavoitettu sydän jaksaa niihin tarttua.

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Ps. 42:2–3.

Tiedätkö, millaista on elää sydän haavoilla, uskonnollisten käskyjen ja kieltojen vankina? Kun lakihenkisyys on vienyt rauhan ja sumentanut sielunmaiseman? Tiedätkö, millaista on saada kuulla siinä tilanteessa ehdotonta evankeliumia, parantavaa ja lohdullista sanomaa? Tiedätkö, miltä tuntuu, kun oppi armosta koskettaa todellisesti elämää ja sydäntä? Se on kuin janoon kuoleva peura löytäisi kirkkaan veden äärelle. Käskyjen haavoittama saa kuulla nöyrästä Herran palvelijasta, joka ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta lampun hiipuvaa liekkiä (Jes. 42:3). Väsynyt saa löytää lohdutuksensa Jeesuksen haavoista, hoitavista ja virvoittavista. – On Jumalan lahjaa, että
syvällisen armon opettajia on yhä kutsuttu työhön. Niitä, jotka osaavat laskea anteeksiantamuksen sanat niin alas, että kahleisiinsa väsynyt, haavoitettu sydän jaksaa niihin tarttua.

Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Apt. 2:38.

Kaste sisältää sekä syntien anteeksisaamisen että Pyhän Hengen lahjan – yhdessä. Apostolien tekojen keskeisen kohdan mukaan syntejä ei puhdisteta ponnistelemalla, että Henki voitaisiin ottaa vastaan kelvolliseen sydämeen. Sen sijaan Jumala lupaa poistaa synnit kasteen vedellä ja siinä yhteydessä antaa Hengen pyhittävän lahjan. Sama ilmenee Paavalin ohjeessa liittyen kääntymiseen: ”Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” (Apt. 22:16.) Synnistä puhdistaminen, kuten Hengen saaminenkin, on Jumalan työtä ja siten Jumalan lahja. On suurta armoa, että pelastus perustuu Jumalan tekoihin meidän puolestamme eikä meidän tekoihimme hänen puolestaan. Meidän ei tarvitse siten keskittyä sydämemme puhtauden mittaamiseen, vaan Herran armotekoihin syntisen puolesta.

Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Apt. 2:38.

Kaste sisältää sekä syntien anteeksisaamisen että Pyhän Hengen lahjan – yhdessä. Apostolien tekojen keskeisen kohdan mukaan syntejä ei puhdisteta ponnistelemalla, että Henki voitaisiin ottaa vastaan kelvolliseen sydämeen. Sen sijaan Jumala lupaa poistaa synnit kasteen vedellä ja siinä yhteydessä antaa Hengen pyhittävän lahjan. Sama ilmenee Paavalin ohjeessa liittyen kääntymiseen: ”Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” (Apt. 22:16.) Synnistä puhdistaminen, kuten Hengen saaminenkin, on Jumalan työtä ja siten Jumalan lahja. On suurta armoa, että pelastus perustuu Jumalan tekoihin meidän puolestamme eikä meidän tekoihimme hänen puolestaan. Meidän ei tarvitse siten keskittyä sydämemme puhtauden mittaamiseen, vaan Herran armotekoihin syntisen puolesta.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:11–12.

Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskonnollisen sekavuuden ja eksytysten keskeltä enää raitista ja elävää uskoa? Onko niitä, jotka pitivät kaiken keskellä hänen sanansa eivätkä kiellä hänen nimeään? Niitä, jotka eivät lähde mukaan hurskaisiin harhoihin ja sielunvihollisen valheisiin, vaan pysyvät yksinkertaisessa raamatullisuudessa? Jeesus rohkaisi omiaan sanomalla, että loppuun saakka tulee olemaan hänen pieni laumansa, jolle hän antaa valtakunnan (Luuk. 12:32). Lauma, joka pitäytyy evankeliumin yksinkertaisuuteen ja suostuu kantamaan ristiään ja seuraamaan Herraa. Ristin kantamiseen kätkeytyy siunaus. Joka siitä kieltäytyy, ei lopulta kestä. Risti on aidon kirkon tuntomerkki. Sen kantamisessa meidän tulee osoittautua opetuslapsiksi.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:11–12.

Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskonnollisen sekavuuden ja eksytysten keskeltä enää raitista ja elävää uskoa? Onko niitä, jotka pitivät kaiken keskellä hänen sanansa eivätkä kiellä hänen nimeään? Niitä, jotka eivät lähde mukaan hurskaisiin harhoihin ja sielunvihollisen valheisiin, vaan pysyvät yksinkertaisessa raamatullisuudessa? Jeesus rohkaisi omiaan sanomalla, että loppuun saakka tulee olemaan hänen pieni laumansa, jolle hän antaa valtakunnan (Luuk. 12:32). Lauma, joka pitäytyy evankeliumin yksinkertaisuuteen ja suostuu kantamaan ristiään ja seuraamaan Herraa. Ristin kantamiseen kätkeytyy siunaus. Joka siitä kieltäytyy, ei lopulta kestä. Risti on aidon kirkon tuntomerkki. Sen kantamisessa meidän tulee osoittautua opetuslapsiksi.

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1. Kor. 1:18.

Juutalaiset kaipaavat todisteita ihmeiden muodossa ja kreikkalaiset kuulemalla viisaita. Mutta Paavali saarnaa ristiinnaulittua Kristusta. Puhe rististä kelpaa sille, jolla on armon ja anteeksiantamuksen jano. Sille, joka huutaa Jumalaa avuksi elämänsä kipuihin, tyhjyyteen ja ratkaisemattomiin kysymyksiin. Sille, joka tahtoo tietää, miksi elää ja mihin on menossa. Puhe ristillä kuolleesta Jumalasta, kaikkien ihmisten syntisyydestä ja sovintoveren synnit peittävästä voimasta on maailmalle hulluutta, sillä se pakottaa myöntämään riippuvuuden ulkopuolisesta avusta. Se pakottaa näkemään sydämen syvyyksiin ja tunnistamaan sen pahuuden ja sovituksen tarpeen. Jumalaa janoavalle puhe rististä on täynnä armoa. Se antaa luvan tarttua Ristiinnaulittuun Kristukseen, joka on sovittanut meidät Isän kanssa. Taivas on hänelle auki.

Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. ”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Matt. 25:14–17.

Vertauksen tapaan Jeesus on antanut seuraajilleen omat tehtävänsä. Isäntää odotettaessa tehtävistä huolehtiminen siirtyy aina ketjussa seuraavalle viestinviejälle. Olemme osa tätä ketjua ja kannamme osaltamme vastuuta talon hoidosta. Siinä Herramme kehottaa vakavasti uskollisuuteen. Niinpä jos sinut on kutsuttu rukoilemaan, jatka rukoustasi. Jos tehtäväsi on palvella lähetystyön saralla, tee siinä tehtäväsi. Jos olet vierellä kulkija, rohkaisija tai osaat lohduttaa väsyneitä ja ahdistettuja, jatka rinnalla kulkemista. Jos olet sananjulistaja tai opettaja, pysy siinä uskollisena. Jokainen Kristuksen ruumiin jäsenille uskottu erilainen tehtävä, pieni tai suuri, vaatii aina tekijänsä. Ruumiissa on monta jäsentä, joista jokainen on korvaamaton. Olkoon siis tehtäväsi mikä tahansa, se on Jumalan antamana siunattu.

Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1. Tim. 1:15–16.

Jos apostoleista suurin joutui käymään omat taistelunsa syntejänsä vastaan, emmekö mekin joutuisi? Pysyessämme silloin lähellä Jeesusta me olemme kuitenkin turvassa. Jumalan valtakuntaan kuuluu sekin salattu asia, että kaikkien syntiemme täytyy lopulta kääntyä palvelemaan suurinta hyvää. Jopa katkerimpien tappioittemme ja häpeällisimpien kokemustemme. Martti Luther kehotti syntejään murehtivaa näkemään asiat oikein: ”Älä kuvittele syntejä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi.”