Matt. 9:2

Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Matt. 9:2.

Tämä evankeliumi on tarkoitettu nyt myös meille, jotka painimme omantuntomme kanssa: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi.” Kaiken Jeesuksen sovintoveri on jo peittänyt. Kaiken hänen anteeksiantamuksensa kätkee sisälleen, aivan kaiken. Älä siksi enää kaivele syntiesi vanhaa kompostia, vaan jätä kaikki paha taaksesi. Kompostin kaivelusta tulee vain paha haju. Jeesuksen veri, joka Golgatalla vuosi meidän syntiemme tähden, on kuin meri, joka huuhtoo suuret ja pienet synnit syvyyksiinsä. Tämä sama armon sanoma kuuluu sinulle, joka olet elämäsi taisteluista uupunut. Jeesus jaksaa kantaa sinut sylissään, ja hän auttaa sinua oikealla tavalla, oikeaan aikaan. Tämä kuuluu vielä sinullekin, jota tulevaisuus syystä tai toisesta pelottaa tai huolestuttaa. Sinulla on Herra, joka on
luvannut antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon. Jeesus sanoo sinulle tänään: ”Ole rohkealla mielellä.”

Piet. 1:18–19

Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. 1. Piet. 1:18–19.

Monella tavalla taivasta yritetään ostaa. Kuka ostaa sitä hyvällä elämällä, kuka herkeämällä hurskaaksi. Kuka kokemuksilla, jotka todistavat Jumalan rakkaudesta, kuka runsaalla tiedolla, jolla on ottanut Jumalan haltuun. Aina me yritämme ostaa taivaan olemalla jotakin muuta, kuin mitä todellisuudessa olemme: armoa tarvitsevia syntisiä, tyhjiä astioita, itsessämme Jumalalle kuolleita. Tähän tyhjänpäiväisyyteen Jumala toi muutoksen. Hän syntyi ihmiseksi keskuuteemme, hän suostui virheettömäksi Karitsaksi, joka verellään sovitti maailman synnin. Jeesuksen
kallis veri vuosi Golgatalla vain muutaman ihmisen nähden, mutta koko maailman tähden. Sinä päivänä, sillä kummulla, riisuttiin tämän maailman ruhtinaan valta ja kadotustuomion voima. Ylistetty olkoon Jumalan Karitsa!

Miik. 7:19

Joka päivä lapsen lailla

 

Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen. Miik. 7:19.

Siunattu se, joka näkee ja tunnustaa syntinsä Jumalan edessä. Armahdettu syntinen se, joka kaipaa Jumalan armoa Kristuksessa ja toisten armahdettujen seuraa. Kristityt tahtovatkin huolehtia siitä, että jokainen saa oman osansa evankeliumista ja sen aikaansaamasta rakkaudesta. Armahdettujen yhteys ei ole oman hengellisen voiman esittelyä, vaan kerskauksena on oma heikkous ja Jumalan voima, joka on laskettu hauraaseen astiaan. Voima ei ole omaa, vaan jos sellaista on havaittavissa, se on lahjaksi saatua. Jokaisella Jumalan lapsella on omat vahvat lahjansa ja heikommat kohtansa. Niiden vertailu olisi silkkaa mielettömyyttä. – Syntinsä tunnustamiseen liittyy vielä tämä suuri lupaus: Jumala antaa synnit anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä.

Tess. 5:14

Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 1. Tess. 5:14.

Koulutus, sivistys, kasvatus ja älykkyys eivät estä joutumasta epäterveiden hengellisten johtajien ja yhteisöjen sitomaksi. Uskonnollinen riippuvuus liikkuu toisella tasolla, persoonallisuuden syvissä kerroksissa ja elämänkokemusten syvyyksissä. Ahtaisiin yhteisöihin etsiytyvät tietämättään ne, jotka hakevat vastauksia elämän pettymyksiin ja jotka janoavat turvallista hyväksyntää. Kun totuus ahtaasta yhteisöstä lopulta paljastuu, hajoaa elämän hauras turvaverkko. Vaikka pettymys tuo mukanaan häpeän ja se ahdistaa ja pelottaa, olisi hyvä, että silloin löytyisi rinnalle turvallinen ihminen. Sellainen, joka ei hätkähdä, päivittele tai pelästy koettua, vaan kykenee tarjoamaan turvallisen ilmapiirin toipumiselle. Onhan ahdistavasta uskosta vapautuminen kokonaisen kristillisen kielen ja kulttuurin uudelleenoppimisen prosessi

Matt. 18:12,14

Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä? Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan. Matt. 18:12,14.

Jeesuksen vertaukset olivat yleensä hyvin tuttuja kuulijoilleen. Vertaus kadonneesta lampaasta oli arjen elämää ja tuttu myös Vanhan testamentin teksteistä. Jeesus sanoi itsestäänselvyytenä, että paimen, joka on kadottanut lampaansa, lähtee tietenkin etsimään sitä. Vaikka siinä piili oma riskinsä, niin hän ilman muuta jättää muut ja etsii kadonneen. Sitä varmemmin, jos kadonnut on hänen omansa. Vertauksen paimen ei jättänyt muuta laumaa kuitenkaan heitteille autiomaahan, koska autiomaa tarkoitti louhikkoa, johon lampaat muutenkin laitettiin yöksi piikkipensailla reunustettuihin tarhoihin. Muiden ollessa turvassa paimen etsi tuon yhden kadonneen. Löydettyään lampaansa hän tarkastaa sen voinnin niin kuin aina muidenkin lampaiden kootessaan ne yöksi aitaukseen. Jokainen lammas on paimenelle arvokas.

Fil. 1:8

Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa. Fil. 1:8.

Kuinka paljon Jeesus sinua rakastaa? Hän rakastaa niin, että sovitti sinut Jumalan kanssa. Rakastaa niin, että hän sinetöi sinut kasteessa omakseen. Rakastaa niin, että hän antoi sinulle uskon lahjan Ylösnousseeseen. Ja hän rakastaa sinua yhä edelleen niin, että ottaa sinun murheesi omakseen ja muuttaa sen iloksi, kun on sen aika. Hän kulkee aina askeleen edelläsi, valmistaa tien ja johdattaa elämääsi. Taivaaseen hän on valmistanut sinulle jo kodin. – Mitä muuta Jeesuksen seuraajan elämä voisi olla, kuin Jumalan valmiissa armoteoissa kulkemista ja kiittämistä? Sillä kaiken elämän murheenkin tarkoitus on kääntyä uskovalle lopulta iloksi. Sen on suorastaan pakko. Kuoleman
elämäksi. Menetyksen löytämiseksi.

Matt. 6:34

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Ps. 130:5.

Mitä sinä odotat tällä hetkellä? Mihin kohdistuu syvin toiveesi ja kaipauksesi? Lienee niin, että ihmisen elämä on jatkuvaa odotuksessa elämistä. Aina kaipaamme johonkin muualle, toisenlaiseen olotilaan, aina odotamme jonkin asian järjestymistä tai ratkeamista. ”Sitten kun…” Kiihkeimmillään odotus on jotakin sellaista, jota psalminkirjoittaja kuvaa: ”Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua” (Ps. 130:6). Jeesuksen yksinkertaisen elämänohjeen omaksuminen olla huolehtimatta huomispäivästä, koska ”se pitää kyllä itsestään huolen”, on yllättävän vaikeaa (Matt. 6:34). Pitäisikö alkaa rukoilla pyhää huolettomuutta? Ettei turhaan sitoisi sydäntään tuntemattomaan tulevaisuuteen, vaan oppisi elämään vastuullisesti mutta vapaasti tätä päivää.

Ps. 130:6

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Ps. 130:5.

Mitä sinä odotat tällä hetkellä? Mihin kohdistuu syvin toiveesi ja kaipauksesi? Lienee niin, että ihmisen elämä on jatkuvaa odotuksessa elämistä. Aina kaipaamme johonkin muualle, toisenlaiseen olotilaan, aina odotamme jonkin asian järjestymistä tai ratkeamista. ”Sitten kun…” Kiihkeimmillään odotus on jotakin sellaista, jota psalminkirjoittaja kuvaa: ”Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua” (Ps. 130:6). Jeesuksen yksinkertaisen elämänohjeen omaksuminen olla huolehtimatta huomispäivästä, koska ”se pitää kyllä itsestään huolen”, on yllättävän vaikeaa (Matt. 6:34). Pitäisikö alkaa rukoilla pyhää huolettomuutta? Ettei turhaan sitoisi sydäntään tuntemattomaan tulevaisuuteen, vaan oppisi elämään vastuullisesti mutta vapaasti tätä päivää.

Ps. 130:5

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Ps. 130:5.

Mitä sinä odotat tällä hetkellä? Mihin kohdistuu syvin toiveesi ja kaipauksesi? Lienee niin, että ihmisen elämä on jatkuvaa odotuksessa elämistä. Aina kaipaamme johonkin muualle, toisenlaiseen olotilaan, aina odotamme jonkin asian järjestymistä tai ratkeamista. ”Sitten kun…” Kiihkeimmillään odotus on jotakin sellaista, jota psalminkirjoittaja kuvaa: ”Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua” (Ps. 130:6). Jeesuksen yksinkertaisen elämänohjeen omaksuminen olla huolehtimatta huomispäivästä, koska ”se pitää kyllä itsestään huolen”, on yllättävän vaikeaa (Matt. 6:34). Pitäisikö alkaa rukoilla pyhää huolettomuutta? Ettei turhaan sitoisi sydäntään tuntemattomaan tulevaisuuteen, vaan oppisi elämään vastuullisesti mutta vapaasti tätä päivää.

Apt. 15:10–11

Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät. Apt. 15:10–11.

Kristityn herätessä pyhästä syntiseksi muuttuu käsitys uskosta, Jumalasta ja ihmisestä. Usko ei kuole, mutta vanhat käsitykset hautautuvat. Kysymys armosta on pohdittava uudelleen. Enää ei kelpaa kokemusten maailma ja oman sydämen vaihtelevat uskontunteet. On palattava oleellisten kysymysten äärelle: Millä perusteella saan olla Jumalan lapsi? Olenko kristitty, vaikka en ole synnitön enkä hyvä, eivätkä kokemuksenikaan riitä kantamaan minua uskossa eteenpäin. Olenko kristitty, kun en pysty elämään ansiota keräävänä kristittynä? Kun uskoni on niin heikko, että joudun joka päivä edelleen pyytämään: ”Anna minulle minun syntini anteeksi” ja ”lisää minulle uskoa”. Jumala vastaa kyselyyni sanassaan: Kristityn osa on ottaa pelastuksen lahja vastaan, sillä se on Jeesuksen kalliilla verellä maksettu. Siinä kaikki, se riittää