Kuukausi: heinäkuu 2020

Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle? Sananl. 25:20.

Ajoittain Jumala laskee rauhansa ja ilonsa ahdistuksen keskelle, ei vasta vaikean loputtua. Yhtä totta on myös se, että ristin kantaminen on ajoittain kärsimystä ilman näkyvää tai tuntuvaa iloa. Silloinkin me olemme aivan samalla tavalla Jumalan suojeluksessa. Olisipa heikkojen evankeliumi selkeämpänä esillä kristillisessä julistuksessa. Sillä jokainen kokee ajallaan epätoivoa, tuskaa ja tyhjyyttä. Eikä tällaisessa tilanteessa kristitynkään ole helppoa kantaa kärsimystä
ja kestää vaikeuksia. Joskus pimeys on todella syvän pimeää. Masennukseen sairastuneen on vaikea nähdä valoa tai löytää lohdutusta kehotuksesta jättää taakat taakseen. Miltä hänestä mahtaa kuulostaa todistukset uskon ilosta ja vaivoista vapautumisista? Pitäisikö puhua enemmän vain Kristuksesta kuin ihmisestä?

Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen. Hoos. 10:12.

Jumalan siunaus pitää sisällään koko elämän tappioineen ja pettymyksineen. Siunaus ei kierrä niitäkään ongelmia, joiden kanssa me kipuilemme hautaan saakka. Siunaus on Herran läsnäolon päättymätön lupaus. Ja siunaus on toki myös sitä, että saamme ottaa hyvää Isän kädestä, kun hän sitä meille antaa. Hyvä annetaan siksi, että voisimme jakaa sitä eteenpäin tarvitseville. – Älä siis sinäkään pelkää omien murheittesi keskellä, että olisit oudossa paikassa. Herra Jeesus on kanssasi. Siunaus saattaa olla kätketty erityisesti juuri elämäsi raskaisiin vaiheisiin. On parempi kulkea Herran omana kipuja kantaen kuin onnellisena omia teitä. Herra kyllä pysyy heikon luona ja antaa ajallaan siunauksen sateen, lupauksensa mukaisesti.

Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 1. Joh. 4:9.

Aikamme ihminen osaa elää rakkauttaan enää elokuvien maailmassa, kirjojen sivuilla, etäisissä nettikontakteissa, muiden elämää hengittäen. Mutta kukaan ei lakkaa kuitenkaan kaipaamasta ja kysymästä: Rakastaako kukaan minua tällaisena kuin olen? Olisinko kenellekään arvokas? Rakastaako kukaan minua, runoilijan sanoin, ”muuttamatta tai syyttämättä”? Kysymys on hyvä. Vastauksesta riippuen elämän mieli joko löytyy tai hämärtyy. Kristinuskon lohdullinen vastaus on se, että Jumala on rakkaus ja Jeesus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme, Jumala meidän keskellämme. Jeesus viihtyi syntisten luona, hänen ystäviään olivat halveksitut ja mitättömiksi luokitellut ihmiset. Jeesus näki heidän sydämeensä ja tunsi heidät läpikotaisin. Se tunteminen ei saanut häntä käyttämään heitä hyväkseen, vaan se rakasti heidät omikseen

Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Apt. 20:28.

Kristikunnan historian raittiit johtajat ovat aina johtaneet ihmiset katsomaan ristiinnaulittuun Kristukseen. He eivät ole etsineet omaa kunniaansa vaan he ovat tahtoneet antaa kaiken kunnian Jumalan Karitsalle, joka otti pois maailman synnin. He ovat asettuneet itse ensimmäisinä Jumalan sanan alle, sen tuomittaviksi ja armahdettaviksi. He eivät ole pyrkineet määräämään sanaa, vaan sana on saanut johtaa heitä. Jumalan sanan tuomioiden ja lupausten äärellä ja sakramenttien salaisuuden edessä he ovat nöyrästi kumartaneet päänsä. Myöskään Pyhä Henki ei ole ollut heille määräiltävissä oleva persoonaton voimavirta, kuten niin usein tänä päivänä annetaan ymmärtää, vaan hän on aina ollut pyhä Jumala, jota ”yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan”.

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Matt. 6:12.

Synti on ehdotonta, ja synnin määrittelee Jumalan sana, ei meidän mielipiteemme. Me emme saa tehdä synneistä ehdonvallan asioita eikä ehdonvallan asioista syntiä. Jos synti laimennetaan, ei ole enää armoakaan eikä pian koko kristinuskoa. Sillä kuka muu tarvitsee Vapahtajaa tai sovitusta ja puhdistusta synneistä kuin syntinen? Meitä ohjataan rukoilemaan syntejä anteeksi toistuvasti, sillä me emme niistä vapaudu ennen taivasta, päinvastoin. Jumalan sanan alla vaeltaessamme me osoittaudumme yhä syvemmin syntisiksi. Ja armosta tulee aina vain ihanampi lääke. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:8–9), opettaa vanha Johannes.

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Matt. 6:12.

Synti on ehdotonta, ja synnin määrittelee Jumalan sana, ei meidän mielipiteemme. Me emme saa tehdä synneistä ehdonvallan asioita eikä ehdonvallan asioista syntiä. Jos synti laimennetaan, ei ole enää armoakaan eikä pian koko kristinuskoa. Sillä kuka muu tarvitsee Vapahtajaa tai sovitusta ja puhdistusta synneistä kuin syntinen? Meitä ohjataan rukoilemaan syntejä anteeksi toistuvasti, sillä me emme niistä vapaudu ennen taivasta, päinvastoin. Jumalan sanan alla vaeltaessamme me osoittaudumme yhä syvemmin syntisiksi. Ja armosta tulee aina vain ihanampi lääke. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:8–9), opettaa vanha Johannes.