Kuukausi: kesäkuu 2020

Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?” Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.” Joh. 21:21–22.

Jokaisella Jeesuksen omalla on oma matkansa. Kukaan muu ei voi sitä puolestamme kulkea eikä täyttää meille varattua tehtävää. Jolle paljon annetaan, siltä paljon myös vaaditaan. Pietarille seuraaminen tarkoitti seuraamista ristille saakka, Jeesuksen nimen kirkastamista marttyyrikuoleman kautta. Jokaisen kristityn tulee suostua osaltaan siihen, että tulee toinen ja vyöttää ja vie aikanaan sellaistenkin maisemien näkemiseen, joita emme tahtoisi vapaaehtoisesti katsella. Sinne, missä elämän raskaus kalvaa mieltä tai olemme itseemme pettymisen tai sairauden tai ahdistusten äärellä. Antakoon Jumalan Pyhä Henki meille silloin runsaasti kärsivällisyyttä ja Jumalan lupauksiin luottavaa mieltä. Onhan niilläkin matkoilla Paimen kulkenut edeltä ja valmistanut koko tien.

Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 1. Moos. 28:14.

Jaakob kohtasi etäisenä pitämänsä Jumalan, näki yöllisen näyn ja sai aavistaa jotain paljon suurempaa kuin pelkän enkelien kulkemisen taivaan tikapuilla. Hän saisi olla välikappaleena Messiaan tulemiselle, joka koituisi siunaukseksi koko maailmalle. Niin kuin näyssä taivas avautui ja Jumala tuli ihmisen luokse, niin myös kerran Jaakobin siunattu jälkeläinen tulisi ihmisten luokse ja ottaisi kantaakseen heidän syntinsä. Me emme tavoita taivasta ja sen siunausta, vaan taivas ja siunaus tavoittaa meidät. Vapahtajassa syntyi lähde, joka puhdistaa kaikesta synnistä ja saastaisuudesta. Yhä vielä Vapahtaja tulee lähelle ja näyttää haavoitettuja käsiään. Pelastus on läsnä, yhtä yllättävänä ja ihmeellisenä kuin Jaakobin yöllinen näky.

Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Luuk. 7:48–50.

Prostituoidun naisen ja Jeesuksen kohtaaminen fariseus Simonin kotona osoitti, että Jeesus ei todellakaan sivuuttanut syntiä kohdatessaan ihmiset. Ei hän sivuuta niitä myöskään kohdatessaan meidät. Hän on valmis sulkemaan syliinsä, mutta ei siunaamaan syntejä. Niin fariseus Simon kuin nainenkin tarvitsivat armahdusta. Simonin ylpeyden ja omahyväisyyden synnit olivat valkoisia ja huomaamattomia, naisen synnit mustia ja kaikille julkisia. Nainen ei kuitenkaan enää paennut, vaan laittoi Jeesuksen varaan elämänsä. Naisen sanattomat teot Simonin kotona huusivat armahdusta. Eikä Jeesus torjunut häntä, vaan antoi kaiken anteeksi. Jeesus sanoi naiselle sanat, jotka olivat ehdottomuudessaan mykistävät: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Kaikki entinen paha oli pyyhitty pois, uusi elämä edessä aukesi puhtaan valkoisena.

Juuri heikkona olen voimakas. 2. Kor. 12:10.

Kristitty, joka syyllistetään parantumattomuudesta, on joutunut hengellisen väkivallan kohteeksi. Vian sanotaan olevan uskossa, salaisissa synneissä, suvun kirouksessa, rukoilemattomuudessa tai kilvoituksen puutteessa. Jeesus sanoi tulleensa syntisiä ja sairaita varten, mutta syyllistäjät pyrkivät parantamaan sairaan Jeesusta varten. Hädässä oleva on tavoitellut luvattuja siunauksia saavuttamatta niitä. On käyty kauppaa Jumalan kanssa, on luvattu ryhdikkäämpää kilvoittelua, on tehty ratkaisuja moneen kertaan tai antauduttu mystiikan saloihin. Pettymyksen tekee syväksi se, että kysymys ei ole mistä tahansa mielipiteestä tai pikkuasiasta, vaan ihmisen syvimmästä hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta. Siitä, kelpaako Jumalalle sairaana vai vasta terveenä. – Varmaa on, että tässäkin syyttäjänä toimii se toinen herra, joka ei armoa tunne.

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2. Tim. 3:16.

Raamattu on ainoa luotettava ilmoitus pyhältä Jumalalta aikamme ihmiselle. Se on oikea ja riittävä kaikessa selittämättömyydessäänkin. Raamatun jokainen sana on Pyhän Hengen inspiroima eli Jumalan tahdosta Raamatussa sellaisena, kuin se on kirjoitettu ja yhteen koottu. Jumala itse valitsi tapansa olla ihmiskuntaan yhteydessä. Hän oli ja on sitä ennen kaikkea tosi Jumalan ja tosi ihmisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan sanaan on koottu Messias-odotus ja sen täyttymys. Siihen on koottu hänen tahtonsa ja tekonsa historiassa sekä riittävä tieto uskoamme ja pelastustamme varten. Raamattu ilmoittaa Jumalasta juuri siinä määrin, kuin Jumala on nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa. Raamatun inhimillisyyteen monet viisaat loukkaantuvat, mutta nöyrät löytävät armon ja elämän.

Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. Hes. 34:16.

Kadonneen löytämisen voi aloittaa vain Jumalan sanan sovittamisella omaan sydämeen. Sydämen läpi on sanan miekan kuljettava. Se on kivuliasta ja usein vastenmielistä. Löytyy niin paljon murheellista poispantavaa. Mutta tätä tietä on käytävä yhä uudestaan, sillä totta on sanonta: ”Vain kukistuneista on ihmisten auttajiksi.” Meidän sydämemme kukistaa Jumalan sana. Anteeksi saanut antaa anteeksi. Kovan sydämen kristillisyys ei tähän taivu. Evankeliumin välittäminen ylimielisyydellä saa aikaiseksi vain käännynnäisiä ja tekoihinsa turvaavia, ei vapaita Jumalan lapsia. Kovaan uskonnollisuuteen liittyy aina ylpeyttä ja ylpeyden tuomaa kilpailua. Ylpeys elää yläpuolelle asettumisesta. Se on Jumalan Pyhälle Hengelle vierasta.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. 1. Piet. 5:5.

Jeesus ei tuominnut luoksensa tulleita avunpyytäjiä, mutta ne, jotka pitivät rukouksia näyttääkseen hurskautensa
toisille, saivat kohdata kovat sanat. Hengellisesti ylpeille Jeesus oli tyly, mutta ei yhdellekään avuntarvitsijalle. Jeesuksen katseessa ihmiset kohtasivat ehdottoman rakkauden, monet ensimmäistä kertaa elämässään. Katseen, joka ei tuominnut, vaikka siihen olisi ollut lukemattomia syitä. Voi vain kuvitella miltä tuntui olla syntiseksi luokiteltuna Vapahtajan hyväksyvän katseen alla. Ihmisten loukkaavat ajatukset haihtuivat pois, pahojen puheiden kaiku hiljeni kaukaisuuteen. Oli vain armahdettu ihminen ja Vapahtaja, joka vakuutti: Sinä olet minun, eikä kukaan voi ryöstää sinua minun käsistäni.

Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! 1. Kor. 9:16.
Evankeliointi tarkoittaa sanan synnyttämän uskon muuttumista rukoukseksi, puheeksi ja teoiksi. Evankeliumin viestittämiseksi toisille, jotka eivät vielä tai enää usko Jeesukseen. Evankeliointi on tosin käsitteenä hahmoton, ja sillä saatetaan tarkoittaa mitä tahansa kristillissävytteistä julistusta. Joskus sisältö voi olla jopa evankeliumin ydinsanoman vastainen. Siksi oleellisempaa kuin olla innostunut evankelioimisesta, on olla innostunut evankeliumista. Jos sanoma on
väärä, ei evankelioimisen innolla ole juuri merkitystä. Kun evankeliumista syttyneet sydämet levittävät raitista evankeliumia ympärilleen, on sen hedelmä vapaus Kristuksessa, ei uskonnollinen pakkopaita. Evankeliumi avaa maailman, jossa syntinen löytää synneistä Vapauttajan. Lain syyttävä sormi laskeutuu, synnin ja uskonnollisuuden orjuus päättyy.

Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk. 15:7.

Voisiko rakkautemme eksyneisiin olla tällaista? Voisiko se tuottaa iloa taivaassa saakka? Ehkä niin, jos Jeesuksesta kertominen olisi paineetonta ja painostamatonta, toisen persoonaa syvästi kunnioittavaa. Jos julistaisimme lakia kyyneleet silmissä, oman sydämen kautta, koska tuo toinen on meille niin rakas. Jos osaisimme kertoa evankeliumin niin ehdottomasti, että heikoinkin voisi sen uskoa ja omistaa. Jos jaksaisimme kärsivällisesti rakastaa ihmisiä Valtakuntaan. – Tosin tiedämme hyvin, että usko on aina Jumalan lahja. Sitä ei oteta eikä toisille anneta. Mutta jospa saisimme armon olla osaltamme kertomassa muille hyvästä Paimenesta, jonka luota löytää turvan ja suojan. Emmekä olisi esteenä yhdellekään ihmiselle tiellä Jumalan valtakuntaan.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt. 11:28.

Jeesuksen kuulijat oli piirretty Jumalan käteen ja sydämeen ja pian heidät piirrettiin myös Jeesuksen haavoihin Golgatan ristillä. Sinne lyötiin koko maailman synti. Kaikille kuuluisi sen jälkeen viesti: Tulkaa minun luokseni…; tulkaa, työn ja kuormien uuvuttamat ja elämän lyömät; tulkaa väsyneet ja toivonsa menettäneet, kaikki. – Jumalan sana antaa ymmärtää, että Jeesus osoitti nämä sanat erityisesti niille, jotka elivät raskaiden uskonnollisten taakkojen alla. Niille, joiden harteille oli laitettu liian suuria vaatimuksia ja joiden selkään oli lyöty lakipykälien täyttämättömyyden paino, kaikki mikä olisi tullut suorittaa kelvatakseen Jumalalle. Nyt Vapahtaja saapui nimensä mukaan vapauttamaan tällaisista taakoista: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”