Olkoon kotimme kristitty koti niin perheenjäsenille kuin jokaiselle vieraalle. Olkoon se Abrahamin kodin
tavoin virkistävä lepopaikka. Olkoon se voimien keräämisen paikka, hyvän olon paikka, rakkauden ja yhteyden paikka. Sellainen, jossa voi rentoutua kuin Mamren tammiston puiden varjossa. Leväten, jotta voisi jatkaa taas matkaa virkistyneenä. Vieraanvaraisuudessa ja ystävyydessä on jotakin syvästi kristillistä ja samalla syvästi inhimillistä. Herramme mielen mukaista. Kodissa, jossa saa levätä ja elää hyväksyttynä, on jo häivähdys taivaasta. Siellä psalminlaulajan sanoin Jumala ”levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa”. (Ps. 91:4,9.)
