Kuukausi: maaliskuu 2020

Kor. 2:17

Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. 2. Kor. 2:17.

Jumala voisi tahtoessaan olla meihin yhteydessä monella eri tavalla. Hän voisi ilmestyä kerran päivässä antamaan elämänohjeita. Hän saattaisi kuulua äänenä, joka kertoo, miten tulisi elää ja uskoa. Hän saattaisi hallita näkyvästi enkeleiden kautta tai välittäjän tehtävään voideltujen ihmisten kautta. Jumala kuitenkin valitsi olla kanssamme yhteydessä uskon, ei näkemisen kautta. Hän valitsi kohdata meidät sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Jumala valitsi tietoisesti vaatimattomuuden tien, ristin hullutuksen tien. Jos se ei uskovalle kelpaa, on hänen syytä katsoa uudelleen sanan peiliin. Sillä sanassa on Henki ja elämä. Sanasta löytyy Kristus ja Jumalan tahto. Sana välittää meille evankeliumin, joka on Jumalan voima. Jos voimamme on jokin muu tai uskomme ankkuri lepää jossain toisessa paikassa, on syytä kääntää nopeasti kurssi.

Joh. 15:2

Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Joh. 15:2.

Pyhän Hengen aikaansaamaa hedelmää, jos sitä yleensä voidaan arvioida, tulee peilata Galatalaiskirjeen
opetukseen (5:22–23). Paavali kirjoittaa: ”Hengen hedelmiä taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava,
että Jumalan sanaa lukeva kristitty ymmärtää väistämättä, että tällainen hedelmä jää omassa elämässä varsin vaatimattomaksi. Siksi Jeesus puhuu oksan puhdistamisen tarpeesta. Jokaisen hyvinvoivan puun oksistoa puutarhuri karsii. Hän katkaisee liiat haarat ja leikkaa turhat versot. Joskus tuo karsiminen voi osua sellaiseenkin, jossa olemme mielestämme nähneet Jumalan käden jäljen. Mutta nyt liikutaankin salatun Jumalan puutarhassa.

Ps. 91: 1-4, 11-12

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Matt. 6:11

Anna meille tänään jokapäiväinen leipämme. Matt. 6:11.

Jeesus liittää rukousten rukoukseen inhimilliset tarpeemme. Ne eivät siis ole toisarvoisia, jotakin kristityn
elämään kuulumatonta. Inhimillisiä tarpeita on paljon, ja ne kaikki sisältyvät seitsemänosaisen
rukouksen neljänteen rukoukseen: anna meille tänään jokapäiväinen leipämme. Kristitylle hengellinen
elämä ei ole jokin tästä ajasta irrallaan oleva lokero, vaan se läpäisee myös arjen. Kun me rukoilemme
nämä sanat, me annamme kaikki inhimilliset tarpeemme luottavaisesti Isän käteen. Me jätämme hänelle
asiamme ja pyydämme päästä Jeesuksen pyhän huolettomuuden omistajiksi, niin kuin luvun loppujakeissa
kehotetaan: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!”