Päivä: 10.2.2020

Ps. 18: 2-7

Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ef. 1:7–8

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Ef. 1:7–8.

Armo on rikasta armoa, runsasta ja täyttä. Se ei tunne rajoja, se ei katsele kohteensa kelvollisuutta, se ei etsi perustaa siitä, mihin se lasketaan. Armo on Jumalan sydämen asenne ihmistä kohtaan. Armo on Kristuksen sovintovereen perustuvaa täydellistä hyväksyntää. Armo on syntejä selättävää, likaisen puhdistavaa, perkeleen juonet paljastavaa Pyhän Hengen työtä ja varjelusta uskovan elämässä. Armo kohdistuu ihmiseen tulemalla lähelle Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Armo on läsnä, kun rukoillaan Jumalan tahdon ja sanan mukaisia rukouksia. Armo nostaa
langenneen, antaa uuden voiman väsyneelle, rohkaisee pelkäävää. Armo ympäröi meidät kohtuuttomalla rakkaudella, joka ei koskaan pääty, sillä Jumala on Rakkaus. Hän lunasti meidät rikkomuksistamme vapaiksi. Enää ei tarvitse pelätä Jumalan vihaa tai ihmisten tuomioita.