Kuukausi: tammikuu 2020

Apt. 3:12

Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään?” Apt. 3:12.

 

Hengen virroissa uivaa on vaikea vakuuttaa villin myrskyn vaaroista. Kuohuissa tahtoo tulla kuuroksi neuvoille. Ylihengellisyyden tunnistaa vasta sitten, kun riittävästi ahdistuu virtojen pyörteissä ja väsyy niissä räpiköimiseen. On terveellistä pohtia, mitä uskonelämään jää jäljelle, jos koettavat ihmeet ja näkyvät rukousvastaukset otetaan pois. Jääkö vain tyhjyys vai kävisikö niin onnellisesti, kuten Jari Kekäleen laulussa Viimeinen sana sanotaan: ”Jää yksi voima,
kun voimat häviää. On voima siinä, että Jeesus vielä jää ja särjetyillä käsillään hän kantaa särkyvää.” Jeesuksen
haavojen tunteminen on ainoan oikean uskon lähde. Haavat kertovat, mitä hän on puolestamme tehnyt. Haavojen hinnalla meidät on lunastettu Jumalan omiksi. Siksi hän jää vierelle vielä silloinkin, kun kaikki muut ovat menneet ja virtojen pyörteet ovat laantuneet.

Matt. 6:7–8

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Matt. 6:7–8.

Raamattu on Jumalan puhetta ihmiselle, rukous ihmisen puhetta Jumalalle. Kristittyjen tärkein rukous on Jeesuksen opettama Isä meidän, joka kattaa koko elämän. Se on rukousten rukous, ihmiselle valmiiksi sanoitettu kiitos, pyyntö ja ylistys.

Jeesus opetti rukouksesta myös siten, että kristittyjen ei tule rukoilla pakanoiden tavoin, jotka latelevat sanoja ja hokevat tyhjää, pälpättävät. Oikeaa Jumalaa ei tarvitse herätellä, sillä Isä kyllä tietää mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme sitä häneltä pyytäneetkään. Hurskaimpien juutalaisten rukoukset venyivät niin monisanaisiksi, että synagogavieraat alkoivat usein puhella omia asioita keskenään. Oikea rukous on hätänsä avaamista Isälle, kuin lapsen puhetta vanhemmilleen, ei pitkien esitelmien pitämistä

Ps. 69:21

Maan alimmat paikat eivät ole aina toisten nähtävissä. Alhaalla saattaa kulkea sellainen, joka ulkoisesti näyttää
voivan hyvin. Ehkä hyväosainen, mutta elämäntarkoituksensa menettänyt ihminen. Tai menestyksen ja tavoitteensa saavuttanut, joka huomaa, ettei huipulla ollutkaan mitään. Syvään laaksoon on eksynyt moni kipujen kantaja, sairauksiensa kanssa kamppaileva ja elämän lyömä, eri tavoin hylätyksi tullut. Laakson hämäristä voi kuitenkin löytyä tie toivoon. Sillä Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala. Hän on antanut Jeesukselle ”taitavan kielen”, jolla hän osaa
rohkaista uupunutta. Isä Jumala tietää meidänkin elämämme. Hän on kuullut sydämemme kaipauksen. Meidänkin, jotka murehdimme Psalminkirjoittajan tavoin: ”Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.”

Viis. 10:17–20

Hurskaat saivat viisaudelta palkan vaivoistaan.
Se vei heidät tielle, jolla tapahtui ihmeitä,
se oli päivällä heidän suojanaan
ja loisti yöllä tähtien loimuna.
Se johdatti heidät Punaisenmeren poikki,
vei heidät vesimassojen välitse.
Mutta heidän vihollisensa se hukutti
ja viskasi sitten ylös synkistä syvyyksistä –
näin oikeamieliset saivat saaliikseen jumalattomien aseet.
He ylistivät laulaen pyhää nimeäsi, Herra,
yhteen ääneen he kiittivät suojaavaa kättäsi

Room. 6:3–5

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Room. 13:11

Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia.

Mistä heräämisen tunnistaa? Herätetty pohtii uskoaan ja elämäänsä tavallista herkemmällä mielellä. Ajoittain hän vaikuttaa pelokkaalta. Hän etsii tosissaan vastauksia. Mihin uskoa ja millä perusteella? Mikä kristinuskossa on oleellista ja keskeistä? Mikä kirja on Raamattu? Mitä on elää uskovan elämää tämän päivän maailmassa? Ja hän joutuu vastatusten kysymyksistä kovimman kanssa: Kelpaanko minä Jumalalle? Kuulunko niiden joukkoon, jotka kerran pääsevät taivaaseen? Hän ymmärtää hyvin, että nuo hurskaat kelpaavat, mutta entä hän itse? Hän, joka
on elänyt etäisyyksien päässä Jumalan tahdosta ja jolle eivät uudet uskonkokemuksetkaan oikein riitä.
– Näissä tunnoissa liikutaan Jumalan Hengen pyhällä työmaalla. Pian armon avara ovi avataan, pian sydän
löytää leponsa Jumalan omissa teoissa.

Mark. 1:1–11

Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin.

Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan:

– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
hän raivaa sinulle tien.
Ääni huutaa autiomaassa:
”Raivatkaa Herralle tie,
tasoittakaa hänelle polut!”

Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hän julisti: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

PS 51:19

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.

Meitä johdatellaan särjetyn sydämen tielle laskemalla harteillemme risti ja kehottamalla seuraamaan Jeesusta. Risti auttaa valvomaan, koska sen alla on paljon asiaa Jumalalle. Risti ottaa oman voiman pois ja muokkaa meistä astian, jossa Jumalan pyhä öljy voi palaa, vaikka astia onkin vaatimaton. Ristiä kantaessaan kristitty on uskossa toiveikas. Hän nauttii ajoittain iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä vastoin kaikkea näkyvää ja koettavaa todellisuutta. Ahdistuksessa ei tule kiinnittää katsettaan oman sielun maisemiin. Sillä usko ja toivo ahdistuksessa löytyy vain kääntämällä katse Jeesukseen ristillä. Jeesuksen ristiä ja haavoitettuja käsiä katseltaessa omat puutteet haihtuvat ja
sydän rauhoittuu.

Sak. 8:20–23

Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä on tapahtuva, että monet kansat
ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle.
He kulkevat kaupungista toiseen
ja sanovat:
”Lähtekää tekin mukaan,
menkäämme yhdessä Jerusalemiin
uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa,
rukoilemaan Herraa Sebaotia.”
Ja kaikkialta kuuluu huuto: ”Minä tulen mukaan!”
Kansanjoukot ja mahtavat kansat
saapuvat Jerusalemiin
rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia,
uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.

”Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’”