Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.
Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään?” Apt. 3:12.
Hengen virroissa uivaa on vaikea vakuuttaa villin myrskyn vaaroista. Kuohuissa tahtoo tulla kuuroksi neuvoille. Ylihengellisyyden tunnistaa vasta sitten, kun riittävästi ahdistuu virtojen pyörteissä ja väsyy niissä räpiköimiseen. On terveellistä pohtia, mitä uskonelämään jää jäljelle, jos koettavat ihmeet ja näkyvät rukousvastaukset otetaan pois. Jääkö vain tyhjyys vai kävisikö niin onnellisesti, kuten Jari Kekäleen laulussa Viimeinen sana sanotaan: ”Jää yksi voima,
kun voimat häviää. On voima siinä, että Jeesus vielä jää ja särjetyillä käsillään hän kantaa särkyvää.” Jeesuksen
haavojen tunteminen on ainoan oikean uskon lähde. Haavat kertovat, mitä hän on puolestamme tehnyt. Haavojen hinnalla meidät on lunastettu Jumalan omiksi. Siksi hän jää vierelle vielä silloinkin, kun kaikki muut ovat menneet ja virtojen pyörteet ovat laantuneet.