Sak. 8:20–23

Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä on tapahtuva, että monet kansat
ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle.
He kulkevat kaupungista toiseen
ja sanovat:
”Lähtekää tekin mukaan,
menkäämme yhdessä Jerusalemiin
uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa,
rukoilemaan Herraa Sebaotia.”
Ja kaikkialta kuuluu huuto: ”Minä tulen mukaan!”
Kansanjoukot ja mahtavat kansat
saapuvat Jerusalemiin
rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia,
uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.

”Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’”

Kun. 8:50

Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut.

Kristittyjä yhdistävä kipeä kohta on taistelu helmasyntejä vastaan. Niitä, joista emme pääse eroon vaikka kuinka tahtoisimme. Vanhoihin synteihin lankeaminen on rehelliselle uskovalle masentavaa. Se tuntuu häpeälliseltä ja kurjalta ja syö omantunnon rauhan. Sydämen taistelu ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö enää olisi Jumalan lapsia. Kristittyinä joudumme kamppailemaan jatkuvasti syntejämme ja heikkouksiamme vastaan, eikä se taistelu toivottavasti lakkaa
ennen taivasta. Jos lakkaa, olemme hengellisesti kuolleita. Voi jopa kysyä missä mennään, jos taistelua ei enää näe tai tunne. Raamattua on ainakin silloin luettu huonosti. Sota syntiä vastaan on voitettu, se on selvä, mutta taistelu jatkuu viimeiseen saakka, kuitenkin voittajan puolella.