Ps. 71:1–12

Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta.
Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit.
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sinä olet luja turvani.
Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylistää ihanuuttasi.
Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
Minun viholliseni väijyvät minua
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
”Jumala ei ole enää hänen kanssaan,
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.”
Jumala, älä ole kaukana!
Jumala, riennä minua auttamaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ap. t. 7:17–22

”Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Abrahamille antamansa lupauksen. Israelin kansa kasvoi kasvamistaan Egyptissä, kunnes siellä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. Hän juonitteli kansaamme vastaan, sorti isiämme ja pakotti heidät jättämään vastasyntyneet lapsensa heitteille, etteivät ne jäisi eloon. Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle mieleinen. Kolme kuukautta häntä hoidettiin kotona, ja sitten hänet jätettiin heitteille. Mutta faraon tytär pelasti hänet ja hoiti häntä omana poikanaan. Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa.”

Sam. 2:18–20, 26

Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka. Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan. Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: ”Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!” Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa.

Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.

Jer. 31:15–17

Näin sanoo Herra:
– Kuulkaa! Ramasta kuuluu huuto,
katkera itku ja valitus.
Raakel itkee lapsiaan
eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole.

Näin sanoo Herra:
– Lakkaa itkemästä,
kuivaa kyyneleet silmistäsi!
Saat palkan vaivannäöstäsi:
lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta,
sanoo Herra.
– Sinulla on tulevaisuuden toivo:
lapsesi palaavat asuinsijoilleen,
sanoo Herra.

Ps. 52:3, 5–6, 10–11

Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari?
Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään.
Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää,
valhetta enemmän kuin totuutta.
Sinä rakastat parjausta ja panettelua,
petoksen kieltä.
Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä.
Alati minä luotan Jumalan armoon.
Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä
mitä olet tehnyt.
Minä luotan sinun nimeesi,
sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sananl. 2:1–11

Ota varteen, poikani, mitä sinulle sanon,
pidä mielessäsi minun neuvoni.
Herkistä korvasi kuulemaan viisautta,
avaa sydämesi ymmärrykselle,
pyydä tietoa avuksi,
korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.
Etsi sitä kuin hopeaa,
tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.
Silloin tajuat, mitä on Herran pelko,
opit, mitä on Jumalan tunteminen,
sillä viisaus tulee Herralta,
hän antaa tiedon ja ymmärryksen.
Hän auttaa oikeamieliset menestykseen,
kilven tavoin hän on vilpittömien suojana,
hän varjelee oikeuden tien
ja turvaa omiensa polut.
Silloin ymmärrät, mitä oikeus ja vanhurskaus on,
pysyt alusta loppuun oikeamielisten tiellä.
Silloin viisaus tulee sydämeesi
ja tieto ilahduttaa mieltäsi,
maltti on sinun turvanasi,
varjelijanasi ymmärrys.

Ps. 117

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa,
iäti hän on meille uskollinen. Halleluja!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Makk. 1:29–40

Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen, jonka oli määrä johtaa veronkantoa, ja tämä saapui Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanaan. Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin. Hän ryösti ja poltti kaupungin ja repi maahan sen talot ja ympärysmuurit. Naiset ja lapset vangittiin ja vietiin pois, ja karja jaettiin sotaväelle.

Uudet vallanpitäjät rakensivat Daavidin kaupungin ympärille korkean ja paksun muurin, jossa oli vankat tornit, ja näin tästä alueesta tuli heidän linnoituksensa, Akra. Sinne he asettivat syntistä väkeä, Jumalan laista piittaamattomia miehiä, ja nämä linnoittautuivat sinne lujasti. Linnoitukseen varattiin aseita ja muonavaroja, ja myös Jerusalemista otettu ryöstösaalis koottiin sinne. Tuosta väestä tuli kaupungille ainainen uhka.

Tuo paikka oli kuin paha juonittelija,
joka alituisesti väijyi temppeliä ja aiheutti hajaannusta Israelissa.
Temppelin ympärillä vuodatettiin viattomien verta,
ja näin pyhäkkö saastui.
Jerusalemin asukkaat joutuivat pakenemaan,
ja niin kaupungista tuli muukalaisten asuinsija.
Heidän jälkeläisilleen se kävi vieraaksi,
omat lapset olivat sen hylänneet.
Sen temppelissä oli autiota kuin aavikolla,
sen juhlat muuttuivat murheeksi,
sen sapattien tilalle tuli häpeä,
sen kunnia katosi tyhjiin.
Kirkkaus oli täyttänyt sen
nyt se oli täynnä häpeää.
Se suistui korkeuksistaan
ja vajosi murheeseen.

Ps. 119:41–48

Herra, osoita minulle uskollisuutesi,
auta minua, tee lupauksesi mukaan!
Sinun sanaasi minä turvaan,
sen avulla pystyn vastaamaan pilkkaajille.
Älä jätä suutani totuuden sanaa vaille,
minä panen toivoni sinun päätöksiisi.
Minä noudatan aina sinun lakiasi,
aina ja ikuisesti.
Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää,
ja siksi voin kulkea kevein mielin.
Kuninkaittenkin edessä kerron arkailematta sinun liitostasi.
Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minullerakkaat.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
minä tutkistelen sinun käskyjäsi.
Ne ovat minulle rakkaat.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kol. 1:15–20

Hän on näkymättömän Jumalan kuva,
esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
Hänen välityksellään luotiin kaikki,
kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön,
valtaistuimet, herruudet,
kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan
ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa.
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta.
Hän on alku.
Hän nousi esikoisena kuolleista,
jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi
antaa kaiken täyteyden asua hänessä
sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon
ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan
kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.