Kuukausi: lokakuu 2019

Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.

Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen, ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen.

Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: ”Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.” Aaron sanoi: ”Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle.” Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: ”Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: ”Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa.” Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa.

Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama. Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: ”Leiristä kuuluu taistelun pauhu.” Mutta Mooses vastasi:

– Ei sieltä kaiu voitonhuuto,
ei siellä valiteta tappiota,
laulua minä sieltä kuulen.

Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle. Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti veden israelilaisille.

Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Tauti lähti miehestä heti. Jeesus kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään ja sanoi: ”Käy näyttämässä itsesi papille ja anna puhdistumisestasi Mooseksen lain mukainen uhri todisteeksi heille.” Jeesuksesta puhuttiin kuitenkin yhä laajemmalti, ja ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan häntä ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan.

Kuuntele, kansani, mitä opetan,
tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,
joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme
vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä,
hän antoi Israelille lakinsa
ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat
ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua,
muistaa, mitä hän on tehnyt,
ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

He tulivat Jerikoon. Kun Jeesus sitten lähti kaupungista opetuslastensa kanssa ja suuren väkijoukon seuraamana, tien vieressä istui sokea kerjäläinen Bartimaios, Timaioksen poika. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mies heitti vaippansa yltään, nousi kiireesti jaloilleen ja tuli Jeesuksen luo. ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Jeesus kysyi. Sokea vastasi: ”Rabbuuni, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.

Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä:
– Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte,
hiljainen luottamus on teidän voimanne.
Mutta te ette tahdo
vaan sanotte: ”Ei,
me kiidämme ratsun selässä”
– niin te saattekin kiitää pakoon –
”ja juoksijan selässä me ratsastamme!”
– mutta nopeasti juoksevat myös teidän takaa-ajajanne.
Tuhat pakenee yhden ärjäisyä,
kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki,
niin että jäljelle jää vain rippeet
kuin viirin tanko vuoren laella
tai merkkilippu kukkulalla.

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jeesus sanoi:

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.”

Jeesus kysyi uudelleen: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.” Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.”

Moni vaurastuu elämällä kitsaasti,
mutta minkä palkan hän siitä saa?
Kun hän sanoo: ”Nyt voin levätä
ja nauttia siitä, mitä omistan”,
hän ei tiedä, paljonko on jäljellä aikaa
siihen, että hän kuolee ja jättää kaiken toisille.

Pysy siinä, mikä osasi on,
tee omaa työtäsi, vanhene sen äärellä.
Älä ihastele jumalattomien tekoja ja tuloksia;
luota Herraan ja aherra entiseen tapaasi,
sillä Herra muuttaa helposti asiat:
yhtäkkiä ja arvaamatta hän tekee köyhästä rikkaan.
Hurskaan palkkiona on Herran siunaus,
yhdessä hetkessä hänen onnensa puhkeaa kukkaan.

Älä sano: ”Mitä minä enää tarvitsen?
Mitä minun enää tarvitsee hankkia?”
Älä sano: ”Minä tulen omillani toimeen.
Mitä pahaa minulle enää voisi sattua?”
Hyvinä päivinä unohdetaan huonot ajat,
huonoina aikoina ei muisteta hyviä.

Herralle on yksinkertaista
maksaa kuolinpäivänä kullekin tekojen mukaan.
Hetken kurjuus vie mielestä onnen ajat,
kuolema tuo esiin ihmisen teot.
Ennen kuolemaa älä ylistä kenenkään onnea.
Vasta lapsista nähdään, millainen ihminen oli.