Sir. 22:27–23:2

Kuka asettaisi suulleni vartijan,
huulilleni taidokkaan, varman sinetin,
etten puheessani hairahtuisi,
ettei kieleni veisi minua tuhoon?

Herra, minun isäni, elämäni valtias!
Älä jätä minua huulteni halujen varaan,
älä anna minun hairahtua niiden takia.
Kunpa joku vartioisi ajatuksiani vitsa kädessä
ja tiukasti ohjaisi mieltäni viisauteen!
Silloin suuni saisi tietää, koska erehtyy,
eikä aina olisi valmiina synnintekoon.

Sananl. 10:18–21, 31–32

Joka vihansa salaa, se valheita puhuu,
hullu se, joka panettelee ja parjaa.

Paljossa puheessa vaanii synti,
viisas se, joka kielensä hillitsee.

Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa,
jumalattoman ajatus ei paljoa paina.

Hurskaan sanat ruokkivat monia,
tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.

Vanhurskaan suusta viisaus versoo,
mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.

Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja,
jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.