Kor. 4:1–7

Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meistä oppisitte ymmärtämään sanat: ”Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu.” Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?

Hes. 3:16–21

Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Herran sana:

”Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta. Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.

Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi.”

Kun. 3:16–28

Noihin aikoihin kuninkaan puheille tuli kaksi porttoa. He astuivat hänen eteensä, ja toinen heistä sanoi: ”Herrani, kuule minua! Minä ja tuo nainen asumme samassa talossa. Hän oli läsnä, kun minä synnytin lapsen. Ja kun oli kulunut kaksi päivää siitä kun minä synnytin, silloin myös tuo nainen sai lapsen. Me olimme kahden, talossa ei ollut ketään muuta. Tuon naisen poika kuoli yöllä, hän oli nukkuessaan tukahduttanut sen. Silloin hän nousi keskellä yötä ja otti poikani minun vierestäni. Minä nukuin, ja niin hän pani lapsen viereensä makaamaan ja asetti kuolleen poikansa minun viereeni. Kun aamulla nousin imettämään poikaani, se oli kuollut. Minä tutkin silloin lapsen tarkoin, eikä se ollut minun synnyttämäni poika!” Toinen nainen sanoi: ”Tuo ei ole totta! Minun poikani elää, sinun poikasi kuoli!” Toinen vastasi: ”Ei, tuo kuollut on sinun poikasi, minun poikani elää!” Näin he riitelivät kuninkaan edessä.

Kuningas sanoi: ”Tämä nainen väittää, että elävä poika on hänen ja kuollut tuon toisen. Tämä toinen taas sanoo, ettei se ole totta, kuollut poika on toisen ja elävä hänen.” ”Hakekaa minulle miekka”, kuningas sanoi. Miekka tuotiin kuninkaan eteen. Hän antoi käskyn: ”Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle.” Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: ”Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!” Mutta toinen sanoi: ”Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!” Silloin kuningas lausui: ”Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti.”

Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein.

Moos. 41:25–43

Joosef sanoi faraolle:

”Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. Nuo seitsemän kaunista lehmää tarkoittavat seitsemää vuotta, ja ne seitsemän kaunista tähkää tarkoittavat samoin seitsemää vuotta. Molempien unien merkitys on sama. Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden kauniiden jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja samoin ne seitsemän tyhjää ja itätuulen polttamaa tähkää merkitsevät seitsemää nälkävuotta. Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä: Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa, mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan, eikä ruoan runsaudesta ole maassa enää tietoakaan, sillä tuo nälänhätä tulee olemaan hyvin ankara. Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön.

Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja taitava mies Egyptin käskynhaltijaksi. Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin. Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon.”

Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä, ja farao sanoi heille: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” Joosefille hän sanoi: ”Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” Farao sanoi vielä Joosefille: ”Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä.” Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. Hän antoi Joosefin ajaa toiseksi parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edellä huudettiin: ”Abrek!” Näin hänestä tehtiin koko Egyptin käskynhaltija.

Saarn. 7:19–25

Viisaus on viisaalle vahvempi apu
kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.
Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta,
että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,
ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.
Muistathan ne monet kerrat,
jolloin sinä itse olet kironnut muita.

Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: ”Tahdon tulla viisaaksi.” Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

Kaukana on kaiken sisin olemus,
syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?

Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

Sak. 13:1–2, 7–9

”Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.

Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat.”

– Kohoa, miekka, paimentani kohti,
nouse uskottuani vastaan!
sanoo Herra Sebaot.
Minä lyön paimenen maahan,
ja lauman lampaat joutuvat hajalle,
pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.

Näin sanoo Herra:

– Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista
joutuu tuhoon ja kuolee,
vain yksi kolmannes jää jäljelle.
Tämän kolmanneksen minä vien tuleen,
puhdistan sen kuin hopean
ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan.

He huutavat avuksi minun nimeäni,
ja minä vastaan heille.
Minä sanon: ”He ovat minun kansani.”
He vastaavat: ”Herra, meidän Jumalamme.”

Jaak. 1:22–25

Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne. Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.

Viis. 1:7–15

Herran henki täyttää kaiken maan,
se pitää kaiken olevan koossa
ja tietää kaiken, mitä puhutaan.
Siksi ei pysy salassa yksikään,
joka puhuu vastoin totuutta,
yksikään sellainen ei vältä tutkintaa ja tuomiota.
Jumalattoman juonet tutkitaan,
hänen puheensa kantautuvat Herran eteen
todistamaan hänen rikkomuksistaan.
Tarkkaavan korva kuulee kaiken,
hiljaisinkaan nurina ei jää siltä huomaamatta.

Välttäkää siis tyhjää kuiskuttelua,
pitäkää panettelu poissa kieleltänne,
sillä salainenkaan puhe ei jää seurauksitta
ja valehtelu surmaa sielun.
Älkää etsikö kuolemaa
elämänne harhateillä,
älkää omin käsin vetäkö yllenne tuhoa.
Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse elävien tuhosta.
Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.
Ei hänen luoduissaan ole tuhoavaa myrkkyä
eikä maan päällä tuonelan valtakuntaa,
sillä oikeamielisyys on kuolematon.

Miika 3:5–12

Näin sanoo Herra profeetoista,
jotka johtavat kansaani harhaan:
– He lupaavat rauhaa,
jos joku antaa heille syötävää,
mutta julistavat pyhän sodan sille,
joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
Sen tähden heidät yllättää yö,
jossa ei enää näkyjä nähdä,
heidät peittää pimeys,
jossa ei enää ennusteta.
Heidän aurinkonsa laskee,
ja heidän päivänsä pimenee.
Näkijät joutuvat häpeään,
ja ennustajia pidetään pilkkana.
Synkkinä he peittävät kasvonsa,
sillä Jumala ei vastaa heille.
Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä,
rohkeasti minä vaadin oikeutta.
Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomukset
ja Israelille sen synnit.

Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet,
kuulkaa, Israelin johtajat!
Te väännätte suoran vääräksi
ja pidätte oikeutta pilkkananne,
te rakennatte Siionia veritöin
ja Jerusalemia vääryyden keinoin.
Lahjuksia vastaan
tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta,
palkasta sen papit opettavat,
maksusta sen profeetat ennustavat.
Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat:
”Herra on meidän keskellämme.
Onnettomuus ei voi kohdata meitä!”
Teidän tähtenne
Siion kynnetään pelloksi,
Jerusalemista tulee rauniokumpu,
ja temppelivuoren peittää metsä.

Matt. 24:4–14

Jeesus vastasi:

”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia. Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.

Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”