Kuukausi: heinäkuu 2019

– Sinulla on tulevaisuuden toivo:
lapsesi palaavat asuinsijoilleen,
sanoo Herra.

Minä olen kauan kuullut
Efraimin vaikertavan:
”Sinä, Herra, olet kurittanut minua,
olen saanut kuritusta
kuin vikuroiva vasikka.
Anna minun palata luoksesi,
niin minä palaan,
sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.
Nyt minä käännyn ja kadun,
minä käsitän nyt, mitä olen tehnyt,
ja lyön rintaani.
Suuri on häpeäni,
nuoruudestani saakka olen sitä kantanut.”
Eikö Efraim ole minun rakas poikani,
silmieni ilo?
Vaikka puhunkin Efraimia vastaan,
en voi häntä unohtaa.
Minun sydämeni heltyy,
en voi olla armahtamatta häntä,
sanoo Herra.

Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja,
jotta tietäisit, mistä tie kulkee.
Paina mieleesi tie,
se polku, jota olet kulkenut.
Palaa kotiin, neitsyt Israel,
palaa takaisin näihin kaupunkeihisi!

Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.

Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: ”Ketä te etsitte?” ”Jeesusta, sitä nasaretilaista”, vastasivat miehet. Jeesus sanoi: ”Minä se olen.”

Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.” Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.”

Sinä päivänä eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään.

Jäännös palaa takaisin,
Jaakobin heimon jäännös kääntyy
väkevän Jumalan luo.
Tiedä, Israel:
vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,
siitä jää vain rippeet.
Hävitys tulee, niin on päätetty,
ja se tulee vanhurskauden tulvana.
Ja Jumala, Herra Sebaot, toteuttaa päätöksensä,
hävityksen kaikkialla maan päällä.

Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: ”Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran. Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi. Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona. Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.

Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian ies
ja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat.”

Niin kuin lintujen parvi peittää taivaan,
niin Herra Sebaot peittää kilpenä Jerusalemin.
Hän suojelee sitä ja pelastaa sen,
hän varjelee sitä ja suo sille turvan.

Palatkaa hänen luokseen, Israelin lapset, hänen, jonka luota olette kulkeneet niin kauas! Sinä päivänä te jokainen hylkäätte hopeiset ja kultaiset epäjumalanne, jotka te teitte syntisillä käsillänne.

Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.” Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi.” Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä.”

Näin Herra kuritti israelilaisia, koska he olivat yhdessä Aaronin kanssa tehneet sonnipatsaan.

Herra sanoi Moosekselle: ”Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen.”

Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus vastasi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.”

Juoksijat lähtivät kaikkialle Israeliin ja Juudaan mukanaan kuninkaan ja johtomiesten kirjoittamat kirjeet, ja he kehottivat kuninkaan käskyn mukaisesti: ”Israelilaiset, palatkaa Herran, Abrahamin ja Iisakin ja Israelin Jumalan luo! Silloin hän palaa teidän luoksenne, teidän, jotka olette pelastuneet Assyrian kuninkaiden käsistä. Älkää olko kuin isänne ja veljenne, jotka ovat luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta. Hän on antanut heidät tuhon omiksi, niin kuin näette. Älkää kovettako sydäntänne niin kuin isänne tekivät, vaan kääntykää Herran puoleen ja lähtekää hänen temppeliinsä, jonka hän on pyhittänyt ikiajoiksi. Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, jotta hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. Jos palaatte Herran luo, teidän veljenne ja lapsenne saavat vangitsijoiltaan armahduksen ja pääsevät takaisin tähän maahan. Herra, teidän Jumalanne, on anteeksiantava ja laupias eikä käännä pois kasvojaan, jos palaatte hänen luokseen.”

Näin sanoo Herra:
– Iloitkaa ja riemuitkaa Jaakobista,
huutakaa ylistystä kansoista parhaalle!
Kiittäkää Herraa, kaikukoon kaikkialla huuto:
”Nyt sinä, Herra, pelastat kansasi,
kaikki, jotka ovat jäljellä Israelista!”
Minä tuon heidät takaisin
pohjoisesta maasta,
kokoan heidät maailman ääristä asti!
Heidän joukossaan ovat myös sokeat ja rammat,
raskaana olevat ja synnyttävät.
Suurena joukkona he kaikki palaavat tänne.
He tulevat itkien, hartaasti rukoillen,
ja minä itse johdatan heitä.
Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle
tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.
Minä olen Israelin isä,
ja Efraim on minun esikoiseni.

– Kansat, kuulkaa Herran sana!
Tulkoon se tiettäväksi merten ääriin saakka!
Sanokaa näin:
– Hän, joka hajotti Israelin,
kokoaa sen jälleen,
hän pitää siitä huolta kuin paimen laumastaan.
Herra pelastaa Jaakobin jälkeläiset,
vapauttaa heidät sortajan kädestä.
He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
virtanaan he tulevat, nauttivat Herran hyvyyttä.
Hän antaa viljaa, viiniä ja öljyä,
lampaita ja härkiä.
He itse ovat kuin kasteltu puutarha,
heidän kukoistuksensa ei koskaan enää kuihdu.
Silloin neito iloitsee karkeloiden,
nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat.
He ovat saaneet kärsiä,
mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi,
lohdutan ja ilahdutan heitä.

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Minä kuulin Herran äänen sanovan:

– Kenet minä lähetän?
Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin:

– Tässä olen, lähetä minut!

Hän sanoi:

– Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän,
sulje sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi
eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.