Päivä: 16.4.2019

Tuohon aikaan nousi esiin Mattatia, Johananin poika ja Simeonin pojanpoika, joka oli Jehojaribin sukuun kuuluva pappi. Hän oli kotoisin Jerusalemista, mutta oli sittemmin asettunut Modeiniin. Hänellä oli viisi poikaa: Johanan, lisänimeltään Gaddi, Simon, lisänimeltään Thassi, Juudas, lisänimeltään Makkabilainen, Eleasar, lisänimeltään Avaran, ja Jonatan, lisänimeltään Apfus.

Kun Mattatia näki, kuinka jumalattomat riehuivat Juudeassa ja Jerusalemissa, hän sanoi:

Voi minua! Miksi synnyin näkemään,
kuinka kansani tuhotaan ja pyhä kaupunki turmellaan!
Voimattomina siellä katseltiin,
kun kaupunki luovutettiin vihollisille
ja sen pyhäkkö annettiin muukalaisten käsiin.
Temppeli on nyt kuin häväisty mies,
sen aarteet on viety ryöstösaaliina pois.
Pikkulapset on surmattu kaduille,
vihollisen miekka on kaatanut nuoret miehet.
Onko kansaa, joka ei olisi tullut
ottamaan osaansa tästä valtakunnasta,
ryöstämään maatamme muiden mukana?
Kuin nainen, jolta on riistetty korut,
on meidän kaupunkimme,
kuin vapaa nainen, josta on tullut orjatar.
Autiona on meidän temppelimme,
kunniamme ja kaunistuksemme,
vieraat kansat ovat sen häväisseet.
Miksi enää eläisimme

Mattatia ja hänen poikansa repäisivät vaatteensa, pukivat ylleen säkkivaatteen ja surivat katkerasti.

Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävänä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, tulivat myös Modeinin kaupunkiin ja vaativat sen asukkaita uhraamaan vieraille jumalille. Heidän luokseen kerääntyi paljon israelilaisia, ja myös Mattatia ja hänen poikansa joutuivat menemään paikalle. Kuninkaan miehet kääntyivät Mattatian puoleen ja sanoivat: ”Sinä olet tässä kaupungissa arvossapidetty johtaja ja vaikutusvaltainen mies, ja poikasi ja sukusi ovat sinun tukenasi. Näytä nyt esimerkkiä ja tee niin kuin kuningas käskykirjeessään määrää. Niin ovat kaikki muutkin kansat tehneet, myös Juudean miehet ja ne, jotka ovat jääneet Jerusalemiin. Pääset poikinesi kuninkaan ystävien joukkoon, ja saatte kunnianosoituksena kultaa ja hopeaa ja paljon muita lahjoja.”

Mutta Mattatia vastasi kuuluvalla äänellä: ”Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.”

Pelasta minut, Jumala!
Vesi on noussut kaulaani saakka.
Olen vajonnut pohjattomaan liejuun,
jalkani ei tavoita lujaa maata.
Olen joutunut vetten syvyyksiin,
pyörre tempaa minut mukaansa.
Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä.
Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä,
jotka minua syyttä vihaavat.
Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut.
Syyttä he ovat minun vihamiehiäni.
(Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan,
joka odottaa sinua.
Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan,
joka etsii sinua.
Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi,
häpeän puna peittää kasvoni.
Minusta on tullut vieras veljilleni,
äitini pojat eivät minua tunne.
Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut,
ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.)

Jumala, sinä jota ylistän,
älä enää vaikene!
Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,
nuo jumalattomat ja petturit!
He puhuvat minulle valheita.
Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja
ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.
En ole tehnyt mitään pahaa!
He maksavat hyvän pahalla,
ystävyyteni vihalla.
Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden!
Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
Minä olen köyhä ja avuton,
sydämeni on haavoilla.
Minä katoan kuin väistyvä varjo,
minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
Polveni horjuvat paastoamisesta,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Vainoojani pilkkaavat minua,
nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
Auta minua, Herra, Jumalani!
Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,
saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
Kirotkoot vain – sinä siunaat.
Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,
mutta palvelijasi saa iloita.
Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,
häpeä heidän viittanaan.
Suureen ääneen minä kiitän Herraa,
kansan keskellä minä häntä ylistän.
Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä,
jotka tahtovat hänet tuomita.

Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne. Pietari seurasi Jeesusta jonkin matkan päässä ylipapin palatsin pihaan saakka. Hän istuutui palvelusväen joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä.

Ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan saadakseen hänet surmatuksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Monet kyllä todistivat valheellisesti häntä vastaan, mutta todistukset olivat ristiriitaisia. Silloin astui esiin muutamia, jotka esittivät häntä vastaan väärän todistuksen: ”Me olemme kuulleet hänen sanovan: ’Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä uuden, joka ei ole ihmisten tekemä.’” Mutta tässäkään asiassa todistukset eivät pitäneet yhtä.

Silloin ylipappi nousi paikaltaan, astui esiin ja kysyi Jeesukselta: ”Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?” Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?” ”Olen”, vastasi Jeesus, ”ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?” Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.

Muutamat alkoivat nyt sylkeä hänen päälleen. He peittivät hänen kasvonsa, iskivät häntä nyrkillä ja sanoivat: ”Profetoi nyt!” Vartijatkin löivät häntä.

Pietari oli alhaalla pihassa. Muuan ylipapin palvelustytöistä tuli sinne, ja nähdessään Pietarin lämmittelemässä hän katsoi tätä ja sanoi: ”Sinäkin olit tuon nasaretilaisen kanssa, tuon Jeesuksen.” Mutta Pietari kielsi sen. ”En ollenkaan ymmärrä mistä puhut”, hän sanoi ja siirtyi ulos etupihalle. Tyttö näki hänet uudelleen ja sanoi siellä oleville: ”Tämä mies on samaa joukkoa.” Taas Pietari kielsi. Mutta hetken kuluttua muutkin siellä olevat sanoivat hänelle: ”Sinä olet varmasti samaa joukkoa, olethan sinäkin galilealainen.” Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ”Minä en tunne sitä miestä, josta te puhutte.” Samassa kukko lauloi, toisen kerran. Pietari muisti, mitä Jeesus oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän puhkesi itkuun.

Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien ja lainopettajien kanssa, ja sitten neuvosto teki päätöksen: Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle.

Pilatus kysyi Jeesukselta: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” ”Sinä sen sanoit”, Jeesus vastasi. Ylipapit esittivät nyt useita syytöksiä häntä vastaan, ja Pilatus kysyi: ”Etkö lainkaan vastaa? Kuulethan, mistä kaikesta he sinua syyttävät.” Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään. Tämä ihmetytti Pilatusta.