Päivä: 11.4.2019

Herraan minä turvaan. Kuinka voitte sanoa minulle:
”Pakene vuorille kuin lintu!
Jumalaton jännittää joustaan, nuoli on jo jänteellä.
Pimeän turvin hän tähtää syyttömään.
Kun kaikki perustukset revitään,
mitä vanhurskas voi enää tehdä?”
Herra on pyhässä temppelissään,
hänen valtaistuimensa on taivaassa.
Hänen silmänsä näkevät kaiken,
hänen katseensa tutkii ihmissydämet.
Herra tutkii vanhurskaat ja jumalattomat.
Hän vihaa sitä, joka rakastaa vääryyttä.
Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta,
oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa.

Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu,
ihmiset sylkevät minua silmille.
Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet,
minun ruumiini on kuihtunut,
se on pelkkä varjo.
Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä:
”Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään.”
Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana,
se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki,
teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.
Päiväni haipuvat pois,
tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni,
kaikki sydämeni toiveet.
Te väitätte yötä päiväksi,
sanotte, että valo on lähellä,
vaikka on aivan pimeää.
Minullako toivoa? Kotini on tuonela,
pimeyteen minä sijaan vuoteeni.
Hautaani minä tervehdin: ”Sinä olet isäni!”
Madoille sanon: ”Äitini, sisareni!”
Miten siis voisin vielä toivoa?
Missä minua odottaisi onni?
Se vaipuu minun kanssani tuonelaan.
Yhdessä katoamme maan tomuun.

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.