Mark. 8:1–10

Siihen aikaan oli taas kerran koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ”Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?” ”Paljonko teillä on leipiä?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Seitsemän.”

Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle. Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista. Väkeä oli noin neljätuhatta.

Kun Jeesus oli lähettänyt heidät pois, hän kohta nousi opetuslasten kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle.

Ps. 146:2–9

Koko elinaikani minä ylistän Herraa,
Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän!
Älkää luottako maan mahtaviin,
älkää luottako yhteenkään ihmiseen –
ei ihmisestä ole auttajaksi.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi,
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia
ja tukee leskiä ja orpoja,
mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.