Kuukausi: huhtikuu 2019

Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: ”Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.”

Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.

Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.

Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Puk. Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.

Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin.

Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä, verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidät. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.

Nooa havaittiin täydelliseksi ja oikeamieliseksi.
Vihan aikana hän oli ihmiskunnan säilymisen tae.
Hänen ansiostaan siitä jäi joitakin jäljelle maan päälle,
kun vedenpaisumus tuli.
Jumala teki hänen kanssaan ikuisen liiton
ja lupasi, ettei vedenpaisumus enää tuhoa kaikkea elävää.

Abraham on monien kansojen suuri kantaisä,
eikä minkään havaittu tahraavan hänen kunniaansa.
Hän noudatti Korkeimman lakia,
ja Herra teki liiton hänen kanssaan.
Hän leikkasi lihaansa liiton merkin,
ja koetuksessa hänet havaittiin uskolliseksi.
Siksi Herra valalla vahvisti hänelle,
että siunaisi hänen sukuaan ja siten kaikkia kansoja,
antaisi hänelle jälkeläisiä kuin maan tomua,
korottaisi heidät kuin taivaan tähdiksi
ja antaisi heidän omikseen maat merestä mereen,
suurelta virralta maan ääriin asti.

Myös Iisakille Jumala antoi saman vakuutuksen
hänen isänsä Abrahamin tähden.
Kaikkien ihmisten saama siunaus ja isien liitto
pysyi Herran tahdosta myös Jaakobin osana.
Herra tunnusti hänet omakseen siunauksillaan
ja antoi hänelle perintömaan,
jonka jakoi määräalueisiin,
osoitti kahdelletoista heimolle.

Jumalan tahdosta Jaakobista polveutui hurskas mies,
jota kaikki ihmiset kunnioittivat.
Mooses oli rakas niin Jumalalle kuin ihmisille –
olkoon hänen muistonsa siunattu!
Herra korotti hänet pyhiensä vertaiseksi
ja teki hänestä suurmiehen, jota viholliset pelkäsivät.
Herra teki ihmeen toisensa jälkeen,
niin kuin Mooses oli ilmoittanut,
ja nosti hänet kunniaan kuninkaiden edessä.
Hän käski Mooseksen mennä oman kansansa pariin
ja näytti hänelle häivähdyksen kirkkaudestaan.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden
Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.
Herra salli hänen kuulla äänensä,
johdatti hänet tummaan pilveen
ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä,
elämän ja ymmärryksen lain,
jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille,
sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Herra korotti pyhäksi Aaronin, joka oli Leevin heimoa,
Mooseksen veli ja hänen vertaisensa.
Säädöksellään hän asetti Aaronin ikuiseen virkaan,
antoi hänelle koko kansan pappeuden.
Herra puki hänet upeisiin vaatteisiin,
vyötti hänen ylleen loisteliaan puvun.
Herra kietoi hänet yltäkylläiseen loistoon
ja kaunisti hänet viran ja vallan tunnuksilla,
puki hänelle housut, viitan ja efodi-kasukan
ja kiinnitti yltympäri kultaisia granaattiomenoita,
joka puolelle monia tiukuja,
jotta ne helkähtelisivät hänen astellessaan,
jotta hän tulisi kuulluksi kaikkeinpyhimmässä
ja Herra muistaisi omaa kansaansa.
Hän sai taidokkaasti kudotun pyhän puvun,
jossa oli kultaa ja sinipunaista ja purppuraista villaa,
hän sai oikeutta jakavan rintakilven, urimin ja tummimin.
Rintakilpeen oli kankuri kutonut karmiininpunaista villaa,
ja sen päällä oli korukiviä, joissa oli sinettikaiverrukset.
Kultakehyksisiin kiviin oli koruseppä kaivertanut kirjoituksen;
kiviä oli yhtä monta kuin Israelin heimoja,
ja kukin kaiverrus muistutti yhdestä heimosta.
Turbaaninsa päälle hän sai kultaruusukkeen,
otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus;
se oli voiman ja kunnian ylväs merkki,
silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan.
Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut,
eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut,
vain hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen.

Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan,
ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa.
Mooses vihki hänet virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.

Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.

Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää,
sillä pappien ravintona ovat Herralle tuotavat uhrit,
Herra antoi ne hänelle ja hänen suvulleen.
Kansansa maasta hän ei saanut perintöosaa,
toisten lailla ei hänellä ole omaa osaansa maasta.
”Minä olen sinun perintöosasi”, sanoo Herra.

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi,
hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä:
”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä
elävien maassa.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.

Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.

Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.

”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:

Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Älä sano: ”Herra minut luopumukseen vei” –
ei hän luo sellaista, mitä vihaa.
Älä sano: ”Hän minut johti harhaan” –
ei hän tarvitse synnintekijöitä.
Herra vihaa kaikkia kauhistavia tekoja,
kukaan Herraa pelkäävä ei rakasta niitä.
Aikojen alussa hän loi ihmisen
ja antoi tälle valinnanvapauden.
Jos vain tahdot, voit noudattaa käskyjä
ja luottaa hänen hyvyyteensä.

Hän on asettanut eteesi tulen ja veden.
Kumman tahdot? Ojenna kätesi siihen.
Ihmisellä on edessään elämä ja kuolema.
Kumman hän valitsee, se hänelle annetaan