Kuukausi: maaliskuu 2019

Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.

Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa.” Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?” Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Tämä tuli Efesoksessa sekä juutalaisten että kreikkalaisten tietoon, ja pelko valtasi kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet, ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle.

Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”

Mutta Jeesus vastasi:

”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa. Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen , missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin , missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.

Jokainen tullaan suolaamaan tulella. Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa.”

Herra, nimesi kunnian tähden
anna anteeksi suuret syntini.
Se, joka Herraa pelkää,
oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan,
ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen,
sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska,
ota pois minun ahdistukseni.
Katso minun kärsimystäni ja vaivaani
ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia!
Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua,
sinuun minä turvaudun.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

He tulivat Kapernaumiin. Heti sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Kaupungin synagogassa oli juuri silloin mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: ”Vaiti! Lähde hänestä!” Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. Kaikki joutuivat ymmälle ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on? Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla! Saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee.” Hänen maineensa levisi kohta kaikkialle, ympäri koko Galilean.

Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua
täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat –
kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.
Päivällä Herra antaa armonsa vallita,
yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.
Minä sanon: Jumala, kallioni,
miksi olet unohtanut minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin,
kun vihamieheni herjaavat minua
ja huutelevat kaiken päivää: ”Missä on Jumalasi?”
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia
ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Sinä olet antanut vaikeita vuosia
ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
Kohota minut takaisin kunniaan
ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastitminut.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan. Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa.

Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä.
Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.
Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa.
Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.
Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,
naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat.
Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,
kiertävät minut kaukaa.
Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,
minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.
Kauhu saartaa minut,
kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan
ja punovat juonia henkeni menoksi.
Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
Katso jälleen palvelijasi puoleen,
sinä armollinen Jumala, auta minua.
Herra, sinua minä huudan avuksi,
älä hylkää minua.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Painakaa mieleenne, mitä teille sanon: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan eivätkä rohjenneet kysyä häneltä sen merkitystä.

Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.”