Makk. 1:23–27

Uhrin palaessa papit rukoilivat, ja kaikki paikalla olevat yhtyivät rukoukseen. Jonatan johti rukousta, Nehemia ja muut vastasivat siihen.

Rukous kuului näin:

”Herra, Herra Jumala, sinä kaiken luoja, pelottava ja väkevä, vanhurskas ja armahtava! Sinä yksin olet kuningas, sinä yksin olet hyvä ja pidät kaikesta huolen, sinä yksin olet vanhurskas, kaikkivaltias ja ikuinen, sinä pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä valitsit isämme ja pyhitit heidät!

Ota vastaan tämä uhri, jonka annamme koko kansasi Israelin puolesta, varjele perintöosaasi ja pyhitä se. Kokoa taas yhteen meidät, jotka olemme joutuneet erillemme, vapauta kaikki, jotka ovat orjina vieraiden kansojen seassa. Katso niiden puoleen, joita halveksitaan ja inhotaan; tulkoot pakanat tietämään, että sinä olet meidän Jumalamme!”

Ps. 94:3–15

Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
Herra, he sortavat sinun kansaasi,
polkevat alleen sinun omiasi.
He murhaavat leskiä ja orpolapsia,
surmaavat maassaan asuvia muukalaisia.
He sanovat: ”Ei Herra tätä näe,
ei Jaakobin Jumala tätä huomaa.”
Milloin te mielettömät tulette järkiinne?
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja –
hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat:
ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan,
ei hän jätä kansaansa.
Oikeus tulee jälleen voimaan,
rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.