Kuukausi: maaliskuu 2019

Mutta omalle kansallesi sinä annoit enkelten ruokaa,
lähetit taivaasta leipää, jonka he vaivaa näkemättä
saivat syödäkseen,
joka tarjosi heille iloa ja nautintoa
ja sopi jokaisen makuun.
Tuo ravinto, jonka annoit,
osoitti, kuinka hellä olet lapsillesi.
Se mukautui jokaisen makuun,
muuttui sellaiseksi kuin kukin tahtoi.
Se oli kuin lunta ja jäätä,
mutta tulessakaan se ei sulanut.
Näin heille osoitettiin tämä:
vaikka tuli leimusi rakeiden keskellä
ja liekehti rankkasateessakin
niin että poltti vihollisten sadon,
se menetti nyt voimansa,
jotta oikeamieliset tulisivat ravituiksi.

Luomakunta palvelee sinua, tekijäänsä,
se jännittää voimansa ja rankaisee väärämielisiä
mutta höllentää otettaan
auttaakseen niitä, jotka luottavat sinuun.
Niinpä se silloinkin palveli sinua
ja ravitsi lahjallasi kaikki
muuntuen sen mukaan, mitä kukin tarvitsi ja tahtoi.
Sinä rakastit näitä lapsiasi, Herra,
ja halusit opettaa heille tämän:
Eivät ihmistä ruoki vain maan tuotteet.
Ne, jotka sinuun uskovat,
saavat ravintonsa sinun sanastasi.
Tuo, mitä tuli ei kyennyt tuhoamaan,
suli hetkessä, eikä siihen tarvittu
kuin lämmin auringonpaiste.
Tällä sinä osoitit heille,
että jo ennen auringonnousua tulee kiittää sinua,
jo aamun sarastaessa tulee sinua rukoilla,
sillä kiittämättömän toivo sulaa kun talvinen kuura,
valuu pois kuin maahan viskattu vesi.

Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin sinun pimeyteesi koittaa valo
ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.
Ja Herra on alati ohjaava sinua.
Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi
ja vahvistaa jäsenesi.
Sinä olet kuin vehmas puutarha,
kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.

Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: ”Nainen, olet päässyt vaivastasi.” Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.

Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: ”Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina.” Herra vastasi: ”Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?” Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki.

”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.”

Nämä sanat synnyttivät taas kiistaa juutalaisten kesken. Monet heistä sanoivat: ”Hänessä on paha henki, hän on järjiltään. Mitä te häntä kuuntelette?” Toiset taas sanoivat: ”Noin ei puhu sellainen, jossa on paha henki. Ja pystyisikö paha henki avaamaan sokeiden silmät?”

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta!
Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.
Minä puhun sinulle vilpittömin huulin.
Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni,
yölläkin sinä minua tarkkaat,
sinä koettelet minua
mutta et löydä minusta mitään väärää.
Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät.
Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
Sinun poluillasi minä olen pysynyt,
jalkani eivät ole horjahtaneet pois sinun tieltäsi.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala,
ja sinä vastaat minulle.
Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.
Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi!
Sinä pelastat väkevällä kädelläsi ne kaikki,
jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
Varjele minua niin kuin silmäterääsi,
peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi,
sillä minä olen viaton.
Kun herään unesta,
sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt omakätisesti kirjoitan teille! Ne, jotka tahtovat saavuttaa arvonantoa ihmisten keskuudessa, yrittävät pakottaa teidät ympärileikkaukseen vain siksi, ettei heitä vainottaisi Kristuksen ristin tähden. Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi!

Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne, veljet. Aamen.

Suurkuningas Artakserkseen toisena hallitusvuotena, nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Mordokai oli juutalainen, Benjaminin heimoa. Hänen isänsä oli Jair, tämän taas Simei, tämän Kis. Mordokai asui Susan kaupungissa, ja hänellä oli kuninkaan hovissa merkittävä asema. Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuonut Jerusalemista Juudan kuninkaan Jekonjan mukana.

Tällainen oli Mordokain uni:

Kuului huutoa ja parkua, ukkonen jylisi, maa järähteli ja kaikkialla vallitsi sekasorto. Näkyi kaksi suurta lohikäärmettä, ja ne kumpikin olivat valmiina taisteluun. Ne huusivat kovalla äänellä, ja niiden huuto sai kaikki kansat varustautumaan sotaan vanhurskaiden kansaa vastaan. Päivä oli synkkä ja pimeä, täynnä hätää ja ahdistusta, täynnä väkivaltaa, ja koko maailma järkkyi. Vanhurskaiden kansa vapisi pelosta, kun kauheudet uhkasivat heitä, ja he valmistautuivat kuolemaan. Mutta he huusivat avukseen Jumalaa, ja heidän huutaessaan puhkesi kuin pienestä lähteestä suuri virta, valtava vesien paljous. Päivä valkeni ja aurinko nousi. Alhaiset korotettiin kunniaan, ja he söivät suihinsa ylhäiset.

Kun Mordokai heräsi unestaan, jossa hän oli nähnyt mitä Jumala oli päättänyt tehdä, hän mietti näkemäänsä koko päivän ja yritti kaikin keinoin ymmärtää sen.

Mordokai sanoi:

”Tämä kaikki on lähtöisin Jumalasta. Minä muistan, kuinka unessa näin nämä tapahtumat, eikä yksikään niistä ole jäänyt toteutumatta.

Oli pieni lähde, josta tuli virta, tuli valo ja aurinko ja vesien paljous. Virta on Ester, jonka kuningas otti puolisokseen ja kuningattarekseen. Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haman, ja ne, jotka yhdistivät voimansa tuhotakseen juutalaiset heidän muistoaan myöten, ovat toiset kansat. Mutta minun kansani on Israel. Se huusi avuksi Jumalaa ja pelastui. Herra pelasti kansansa, hän auttoi meidät näistä onnettomuuksista ja teki nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, jollaisia eivät muut kansat ole saaneet kokea.

Jumala oli säätänyt kaksi arpaosaa: toisen omalle kansalleen, toisen kaikille muille kansoille. Nämä arvat lankesivat määräaikanaan, sinä päivänä, josta Jumalan edessä tuli toisten kansojen tuomion päivä. Mutta Jumala muisti kansaansa ja vahvisti arpaosansa oikeuden.

Molempia päiviä, adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista, tulee hänen kansansa Israelin viettää iloiten ja riemuiten. Niille juhlille tulee kansan kokoontua joka vuosi sukupolvesta sukupolveen.”

Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni,
kuule ääneni, kun sinua huudan!
Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna,
olkoot kohotetut käteni iltauhri.
Herra, aseta vartija suulleni,
pane vartio huulteni portille.
Älä anna minun hairahtua pahaan,
jumalattomien mielettömään elämään,
veljeilemään pahantekijöiden kanssa,
nauttimaan heidän herkkujaan.
Oikein on, jos vanhurskas minua lyö.
Auta, etten torju hänen kuritustaan –
se on kuin öljyä pääni hiuksille!
Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni
jumalattomien pahuutta vastaan.
Herra, minun silmäni katsovat sinuun, sinuun minä turvaan.
Älä jätä minua suojaa vaille!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: ”Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?” Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.

Jonkin ajan kuluttua juutalaiset päättivät tappaa Saulin. Saul sai kuitenkin vihiä heidän hankkeestaan. He pitivät kaupungin porteilla vartiota yötä päivää, jotta saisivat hänet surmatuksi, mutta eräänä yönä opetuslapset auttoivat hänet pakoon laskemalla hänet korissa muurilta alas.

Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten joukkoon, mutta kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi. Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuinka hän Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta.

Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä,
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa,
hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy,
hänen säädöksensä eivät muutu.
Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi,
ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa,
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Hän on pelottava,
yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku,
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
Kaikukoon Herran ylistys
ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.